Huove

Sain oppaan varattua Rotoruan alueelle. Compleat Anglerista oli ilmoitettu että “Sam’s coming from Finland” ja kun soittelin Lindsaylle homma oli välittömästi kunnossa. Olemme menossa ensi keskiviikkona, 19.12 katsomaan jos löytyisi pari brownieta.

Lindsay ei enää tee aktiivisesti mainosta palveluitaan, kuulemma läskit jenkit pilaavat homman ja heidän kanssaan ei kestä edes rahasta. Joten nykyään homma toimii siten, että paikalliset kalastusliikkeet suosittelevat oppaita ja he pääsevät valitsemaan asiakkaansa. Toisaalta kun näin sitä vispomista Yellowstonessa, ymmärrän että välttämättä ihan jokaista republikaania ei halua jokivarteen viedä.

Lindsay on vähän jo ikääntymään päin oleva herrasmies, paikallisen kalastusopasliiton perustajajäsen ja nykyinen puheenjohtaja. Vaikuttaa siis lupaavalta, toivotaan että kaveri on pätevä ja löydämme kalaa. On meinaan sijoituksena sen verran suuri meikäläisen kukkarolle, ettei ihan turhasta viitsisi maksaa.

Lauantaina sitten nokka kohti Aucklandia ja pyörät alle (vuokrasin Nissan enmuistaminkä automaattivaihteilla – päättelin että vasemmanpuoleinen liikenne on ihan riittävän jännittävää).

Tänään päästiin viimein asiaan. Ensin kävimme eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa tornissa (300m), Eureka Towerissa ihmettelemässä Melbournen maisemia. Hienolta näytti, ja täytyy sanoa että ylöspääsystä kannatti pari lanttia maksaa.
Tornin yläpäässä on 300 000 litraa vettä, joka tasaa huojumisliikettä kovassa tuulessa. Uh Oh.

Tornin lähettyvillä oli toki jotain mielenkiintoisempaa. Nimittän Melbournen yksi harvoista keskusta-alueella olevista kalastuskaupoista, Compleat Angler. Kaupalla on harvinaisen huonot verkkosivut mutta palvelu oli mitä loistavinta. Winston, Sage ym. säästömerkit esillä (Sage Xi2 maksoi 997 AUD, noin 600€). Jätin säästämättä. Itse kaupan pitäjä sensijaan oli loistava informaation lähde ensi viikon Uuden Seelannin reissua ajatellen: hän oli juuri viime viikolla ollut pohjoissaarella kalassa. Saldona kahteen-kolmeen pekkaan viikon aikana melkein 100 taimenta, suurimmat 5-7lbs. AI mikä matkakuume?

Perhoina olivat toimineet tungsten nymfit ohuella fluorocarbon perukkeella upotettuna, litkan päähän kokoa #16 oleva PT tai musta nymfi joka rasvataan Ginkillä(!). Sain kaverilta heidän oppaansa osoitteen ja puhelinnumeron, hän lupasi suositella minua hänelle. Kuulemma kaveri ei enää aktiivisesti mainosta opaspalveluitaan, ettei opastettavaksi tule läskejä idiootti-jenkkejä. “But you’re okay mate, I can call him and tell him you’re coming”.

Cheers mate!

Äh.
Tätä se jetlagi on. Lento meni mukavasti, kiitos kysymästä. Kello on 02:12 paikallista, Suomessa 17:13. Heräsin juuri, kun Dani – paikallinen emäntämme – tuli yövuorosta. 1+9+9 tunnin lennot tuntuvat yhä, mutta nyt aikaero on ehkä pahinta. Mutta kun sain tämän sanottua, voidaan siirtyä itse asiaan.

Kävin hakemassa paikallisesta K-Martista perhokalastusoppaan. Alkaa hommat selvitä. Victorian alueella on lukuisia jokia ja järviä, joihin istutetaan taimenta. Taimen ei ole kovin isoa, 500g tulkitaan jo isoksi. Ei ehkä nyt ykkösprioriteetti, varsinkin kun on kesä ja kuuma. Huomenna täytyy selvittää jos merellä olisi parempia mahdollisuuksia. Ainakaan pikainen Googlaus ei tuonut mitään hekumallista merikalastuselämystä esille.

Perhokalastuskauppoja olen löytänyt jo pari, tosin vasta virtuaalisesti. Pitää yrittää päästä paikalle. Paikallisessa Yarra Riverissä on kuulemma karppia ongelmaksi asti, lapsille maksetaan $1 AUD jokaisesta karpista. Olisikohan tuossa karppipummille elannoksi?

Vielä yksi Toohey’s Extra Dry ja nukkumaan. Siis yrittämään.

Here we go again. Nyt alkoi taas polttelemaan kalareissu ihan viimeisen päälle. Pakkaan parhaillaan viimeisiä tavaroita, kohtana Melbourne Australia ja siitä edelleen ennen joulua useampi päivä kalastelua Uudessa Seelannissa, pohjoissaarella. Olen menossa Larissan kanssa Danin ja Paulin luo viettämään joulua, ja päättelin että kerta nurkilla ollaan, voisi poiketa kalassa.

Luin pk.netistä että kahluukamppeita ja perhoja on turha yrittää viedä maahan. Tosin, lueskelin New Zealand biosecurity sivuja, joissa on hyvät ohjeet maahan tuleville kalastajille (mitenniin? onko meillä turismia?). Näiden mukaan maahan saa tuoda kumipohjaiset kahluukengät! Hähää. Arvatkaas mitä säästin Bozemanista? Noniin, Simmsin Aquastealthit vaan laukkuun ja menoksi.

Muutoin mukaan on lähdössä #5 ja #7 vavat, vähän olen vielä pihalla mikä toimii ja mikä ei. Tarkoituksena olisi löytää jotain vähän reilumpaa kirjolohta mestoilta.. saa nähdä kuin äijän käy. Pyhänä tavoitteenani on raportoida matkan vaiheita suoraan Huopeeseen, sitä vartenhan tämä äänitorvi on laitettu tulille. Huomenissa ensin suuntana Oulu -> Helsinki -> Hong Kong -> Melbourne. Palaan poolille.

Bozemanissa tuli tehtyä monta pakko-ostosta, “näitähän kun ei Suomesta saa”. Toisaalta, The Bozeman Angler viskilasit näyttävät hyvältä hyllyssä. Eräs näistä lukuisista ostoksista oli The Drake Magazine, joka tarttui käteen vahingossa komean kansikuvansa ansiosta (fish porn works, you see..). Ostopäätös sensijaan syntyi nopeasti kun huomasin hintalapun “5 bucks, bait fishermen pay 10 bucks”. Reps. Pakkohan se oli saada. Maksoin vitosen.

Itse lehti on lumilautailijasukupolven tuotos perhokalastajille, ihan viihdyttävää luettavaa sinänsä. Kalat ja tytöt on kauniita, joet kirkkaita ja niin edelleen. Toimii. Lehteä useammin tulee kyllä nykyään käytyä Draken saitilla, jossa on harvinaisen sairas foorumi sisältäen mm. yli 1700 viestin “Fish porn” threadin. Samaiselta saitilta löytyy myös pirun hienoja kalastusvideoita “Five Minutes of Fly Fishing Contest” -teeman alta.