Monthly Archives: April 2008

Turbosärkeä mä metsästän, tahdon saada suuren!

Kävin pari päivää sitten Viialassa viemässä äitini näinä päivinä neljäpäistä koiralaumaa pihalle. Samala oli kätevä käydä katsastamassa tilanne Haihunkoskella. Keväällä mielessä on toutain, tuo sisävesiemme tarpooni. Kyseinen kalalaji on isoin löytö oman perhokalastukseni kohdalla hetkeen aikaan. Viime keväänä muutaman epämääräisen nettijutun jälkeen päädyin Haihulle juuri oikeaan aikaan ja tunnelma oli lohipoolimainen: kala oli nousussa, sitä näkyi pinnassa ja se oli isoa. Lisäksi käsissä on todellinen uusi aluevaltaus, tietoa toutaimen kalastuksesta perholla ei kovin paljoa ole ja/tai sitä omaavat eivät kovin laajasti ole sitä jakaneet. Veikkaankin, että tästä touhusta saadaan paljon löytämisen iloa lähiaikoina, ja siinä sivussa väsytetään vavat väärällään isoja taistelunhaluisia kaloja sekä toivottavasti rikotaan muutamia ennätyksiä. Mikä parasta, asun kerrankin keskellä parasta äksöniä, eikä tarvitse edes osata norjaa tai kitsastella yökerhojen määrässä tai laadussa sijaitakseen pelipaikkojen läheisyydessä.

Haihu

Haihunkoski syksyllä 2006, maantiesillalta ylävirtaan.

Haihunkoski viime keväänä parhaaseen nousuaikaan.

Haihunkoski 18.4.2008. Vettä menee vielä todella railakkaasti, tämä kevät (ja talvi) on ollut varsin runsasvetinen.

Toistaiseksi Haihulla oli kovat tulvat käynnissä, vettä oli todella paljon verrattuna vaikkapa viime vuoden parhaisiin aikoihin. Toutaimen kutu kestää kuitenkin hyvin rajatun ajan, jokirannalla kuultujen juttujen mukaan noin viikosta maksimissaan kahteen, ja sen ajoitus riippuu veden lämpötilasta. Niinpä viimeistään ensi viikonloppuna on aloitettava päviystys joella, jotta lyhyestä kaudesta saisi kaiken irti, sekä oppisi mahdollisimman paljon tästä kiehtovasta touhusta. Itse sain kalat ja tärpit ronkkimalla pohjia pinkeillä ja keltaisilla perhoilla, yleensä vapaasta uitosta. Swingeillä ei muistaakseni montaa tärppiä tullut, ja nekin kaikki ihan alkuvaiheessa, kun perho oli ui niin syvällä, kuin sen vahvasti painottamalla, super fast sink –perukkeella ja sinktippi siimalla sai. Kuitenkin vaappumiehet tuntuivat saavan äksöniä myös lähempää pintaa, joten mitenkään mahdotonta sen ei kai pitäisi olla. Lisäksi kiinnostaa perhojen koko. Näkemäni perhot ovat olleet melko pieniä verrattuna haukiperhoihin tai vaikka alkukauden tinseleihin, ja vaaputkin tuntuivat heiluvan siinä 5-7cm:n välissä. Kuitenkin kyseessä on isojen kalojen pyytäminen sameassa vedessä, mietityttää, josko isommat perhot toimisivat paremmin. Toivottavasti saammekin kunnon hyökkäysjoukkueen kootuksi vapun jälkeiselle viikonlopulle testailemaan erilaisia toutaimen koukutusmetodeja. Samuli on tulossa, Jukka mietti yhden käden vavan hankintaa, Simo on kiinnostunut ja Pekankin silmiin syttyi kiilto, kun turbosärjistä tarinoin. Katsotaan, jos piipahtaisimme myös Lempäälässä tai Siurossa, mutta mielestäni Haihu on perhokalastajan kannalata paras, eikä niin kovin ruuhkainen kuin kaksi edellä mainittua.Nyt onkin sitten aika sitoa muutama iloisen värinen wappuhuiska ja ehkä vähän imuroida, että lattialla nukkuvat Oulun vieraat eivät tukehdu pölyn alle.

Vielä vähän vertailua. Parhaat pelipaikat kuvan keskeltä alavirtaan, vuosi 2007. Pahoittlut tekstistä keskellä kuvaa, panoraaman kokoamisohjelma kun on sharewarea ja lykkää moisen siihen.

Sama mesta tällä hetkellä. Jonkin verran enemmän vettä, mutta vielä on pari viikkoa aikaa isoon rutistukseen.

Vettä koskessa riittää.

Kevättä ilmassa.

Jotta totuus ei unohtuisi. Ainoa ylös saatu haavin kokoinen, 73cm ja n. 4 kiloa. Oli kivaa.

Torstai klo 05:17

Tämä on taas niitä öitä etten oikein saanut nukuttua. Illalla jäi liikaa asioita ilmaan ja turhan monta sähköpostia vastaamatta. Heräsin puoli neljältä, hetken aikaa pyörittyäni päätin lähteä töihin.. matkalla nouseva aamuaurinko vei ajatukset kesäiselle lohijoelle. Piti oikein ajaa Tuiran kautta ja käydä katsomassa virtaavaa vettä.

Ensi kesän reissusuunnitelmat ovat vielä auki. Norjan vielä epäselvä lohipolitiikka jokien avaamisen tai sulkemisen suhteen on sotkenut suunnitelmia tai ainakin niiden tekoa. Ensimmäinen reissu on ajastettu heinäkuun alkuun, tosin ei vielä mitään hajua että minne. Toinen lienee parasta hoitaa elokuun puolella kun joilla on jo vähän hiljaisempaa. Suuntana Finnmark, joki tavallisen epäselvä. Todennäköisesti sitä päätyy taas komppaamaan Repparin rantoja jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Oli niin tai näin suunnitelmat täsmentyvät lauantaina kun Jukan kanssa kokoonnutaan tekemään sotasuunnitelma heinäkuuta varten. Meinasin samaan syssyyn ehdottaa heittoharjoitteluringin pyörittämistä kevään mittaan – pahimpaan hätään.

Enää pari viikkoa vappuun, ei sillä että sitä erityisesti odottaisin, nimittäin Verottaja on määrännyt pääomatuloverotuksen maksupäiväksi 30.4. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että olisivat voineet vittuilla samantien suoraan päin naamaa ja laittaa sen Suomalaisen Työn Päivälle 1.5. No, enpä ala nyt avautumaan yrittäjän arjesta tai Suomen hyvinpahoinvointiyhteiskunnan verojärjestelmästä sen enempää vaan jatkan oikeita hommia.

Niin, ja vappuhan meinaa että seuraavana viikonloppuna on suunta kohti Tamperetta ja toutainjahtia. Joten kyllä sitä vappua sitten ehkä vähän odottaakin 😉

Nopiaa reissurapsaa 29.3 – 31.3

Yllättäen jäi tämä reissuraportin kirjoittaminen muiden kiireiden varjoon. Ei ole ihan ensimmäinen kerta. Koitin tuota Tampereen unelmien pokamiestä saada kirjoittamaan raporttia mutta oli kuulemma liikaa naisia kimpussa ettei nytjustkerkiä.

Vaan, kauden ensimmäinen reissu suuntasi Viitasaarelle sumaritaimenten perään Kärnänkoskelle. Kiireisille todettakoon että kalaa saatiin ja kylmä oli. Edeltävä viikko jännättiin lumimyrskyn kourissa josko parempi keli ehtii viikonlopulle ja ehtihän se. Korreja oli liikenteessä reilusti, välillä rantapenkassa kävi oikea kuhina kun nymfit taivalsivat puurajaan kuoriutumaan.

Perjantaina ammuimme Viitasaarelle hivenen kiireellä, patonkikärry (Citroen C3) oli ollut Veholla huollossa toista päivää ja huoltopäällikköä piti vähän kovistella että auto on nyt saa-ta-va viikonlopuksi. No, klo 15 purkin sai noutaa ja 350e köyhempänä päästiin reissuun. Pekka kyytiin keskustasta ja nokka kohti etelää. Maittavan GP setin jälkeen päästiin Viitasaarelle johon Juhis oli tempaissut bussilla. Vähän lisää kebabia naamariin ja majoitukseen Wiikin kartanoon. Majoitus osoittautui mitä 1800-lukulaisperhokalastukselliseksi, ja mietimmekin pitäisikö aamiaiseksi nauttia teetä maidolla.

Ei tarvinnut. Lauantai valkeni mitä kirkkaimpana ja hienoimpana päivänä ja tempaisimme naamariin äärimmäisen tuhdin aamupalan. Pekka taisi syödä 5 karjalanpiirakkaa, muutaman sämpylän, vähän muroja, muffinssin, pari kananmunaa ja muuta perusaamiashöttöä. Kolmeen pekkaan (ha-ha) upposi melkein koko Kartanon aamupalat. Lupien ostoon ampaisimme muutaman yrityksen jälkeen “hei pojat.. mulla ei oo kahlukamppeita mukana” -> U käännös. Kymönkosken kauppa on kyllä loistava tuulahdus jotain mennyttä. Rauhallinen ja leppoisa ympäristö höystettynä mukavalla palvelulla. Ja löytyihän sieltä Pekallekin kollega 😉

No, vihdoin asiaan eli koskelle. Korreja tosiaan oli reilusti liikkeellä, kalaa pinnassa vähän vähemmän. Korkkasin tilin parilla taimenella välisuvannosta, tappopeliksi yllättäen musta Bunny Leech.
Perässä roikotin sitkeästi eri nymfejä mutta kaikki tapahtumat kolisivat Bunnyyn. Pinturivapa pysyi minulla ensimmäisen päivän pitkälti käyttämättä.

Pieni takaisku tuli lauantaina kun menin urheilemaan ja tipuin jäihin loppuliun vieressä. En tajua, jää oli kestänyt edellisinä vuosina ihan hyvin! No, onneksi ranta oli lähellä ja olin hivenen varautunut hasarditemppuun. Kahluutakin nyörit olivat tiukilla, huppu päässä ja kahluuhousujen vyö kiereällä. Silti hivenen säikähdin kun yhtäkkiä vesiraja seisoo puolivälissä aurinkolaseja. Pääsin ylös ilman suurempaa dramatiikkaa ja onnistuin kastumaan vain hivenen. Varavaatteet ylle ja meno jatkui, tosin ei enää jäillä.

Tähän hätään en muista montako kalaa kepitimme lauantaina, joka tapauksessa isoin rannalla käynyt oli meikäläisen ~ 50cm hyväkuntoinen taimen. Kaikki tapahtumat yleisnymfillä, pinnassa oli varsin hiljaista.

Sunnuntai valkeni vähän tummempana, mutta yhä lämpimänä päivänä. Ampaisimme vähän vähemmän tuhdin aamupalan jälkeen joelle (ei tuntunut olevan nälkä, käsittämätöntä). Oulun pojat Kari ja Perttu olivat jo joella, tosin näin pojista vilauksen vasta puoliltapäivin. Sunnuntaina välisuvannosta Juhis kepitti pari kalaa mustilla Bunny Leecheillä, kuinkas muuten. Minä karkuutin hyvän kalan hel-vetin kylmän kahlausoperaation päätteeksi.

Suurin osa sunnuntain tapahtumista tuli ylempää seuraavasta suvannosta. Siellä oli useita pintovia kaloja ja pojat pääsivätkin tarjoamaan näyttäytyville kaloille pinturia. Kaloja kävi rannalla useampia, tosin vain muutamia mitallisia.

Reissun kokonaissaldoksi jäi 10 taimenta, joista suuri osa mitallisia. EI lupaa huonompaa tälle(kään) kaudelle.