Avustan tässä opintojen ohessa Tampereen ylioppilaslehti Aviisia varsin säännöllisesti. Erittäin mielenkiintoista hommaa, juttuja on tullut tehtyä varsin laajalta skaalalta. Toisinaan tietenkin aiheet sattuvat sopimaan paremmin omiin intresseihin, kuten viime numerossa.

Numeron teema oli eläimet, ja asiaa lähestyttiin monelta eri kantilta. Itse sain toimeksiannoksi tehdä jutun eräilystä, kalamies kun kerran olen. Ihan pelkästä (perho)kalastuksesta kirjoittamiseen ei kuitenkaan haluttu lähteä, koska olen vähän liian syvällä pelissä kirjoittaakseni asiasta aidosti kansantajuisesti (tai ainakin helposti lipsahtaisi ammattislangin puolelle, tästäkin tekstistä oli jouduttu oikolukiessa korjailemaan mm. termi pintominen polskimiseksi).

Niinpä pienen nettikaivelun jälkeen otin yhteyttä Liimolan Sampsaan, joka pyörittää metsästys- ja kalastusreissuja järjestävää yritystä täällä Pirkanmaalla. Kyllähän hän minut metsälle vei, vaikka oli juuri palannut parin viikon metsäreissulta. Mies vain ihmetteli, miten puolen kilon höyhenmytty saa miehen ryömimään pitkin ojanpohjia. Korvaa sopiviin kohtaan sana taimen, ja fiilis on varmasti jokaiselle perhokalastajalle tuttu.

Itse olin siis metsästäjän ummikko, mutta varsin pian kävi kyllä selkeäksi, että sekä kalastus, että metsästys ja kalastus kutittelevat samoja geeniperimään kovakoodattuja vaistoja. Niin samanlaisia fiiliksiä molemmat nostattavat.  Niinpä metsällä käynti tarjosi vähän paremman ymmärryksen myös omaan kalastusharrastukseen. Artikkelin voi lukea tuolta Aviisin nettisivuilta näköislehdestä tai suoraan tästä linkistä:

Suuri valkoinen metsästäjä

Aiemminkin aiheesta on tullut kirjoitettua, mm. kolumni vesivoimasta:

Vihreä voima

Muutama vuosi takaperin myös päätoimittaja Honkanen oli meidän matkassa haukireissulla saaristossa ja kirjoitti siitä. Harmillisesti tätä lehteä ei ole näköispainoksena, sillä reportaasissa oli paljon hienoja kuvia:

Lähdin kalaan