Uuden vuosikymmenen kalastusavaus
Vuosikymmen on vaihtunut, niin ajanlaskullisesti kuin henkilökohtaisestikin saavutettuani 30 ikävuoden rajapyykin männä viikolla. Nyt kai pitäisi aikuistua paitsi elämässä, myös perhokalastuksessa, alkaa haalimaan bambuvapoja ja muistelemaan menneitä vuosikymmeniä. Ikää huomaa karttuneen ainakin siitä, että muutamilla joilla on tullut käytyä kalassa jo yli kaksikymmentä vuotta. Nojoo, ehtiihän tässä vielä elämänsä aikana (toivottavasti!) ongelle useammankin kerran, ja uusia haasteita perhokalastuksen saralla todellakin riittää. Tänä keväänä on aikaisemmin vähälle jäänyt hauen kevätkalastus kovasti odotuksessa, samoin meritaimenta oli tarkoitus käydä kokeilemassa muutamalla reissulla. Toutainkausi on tietenkin kevään kohokohtia. Mutta kausi avautui lauantaina 20.3. sumarikalastuksen merkeissä.
Parina viime vuonna olemme käyneet Kärnällä korriongella (vanhoja rapsoja täällä ja täällä. Tänä vuonna näitä kekkereitä ei saatu erinäisistä syitä johtuen järjestettyä (Samulillakin taitaa olla jo jännät paikat kotona 🙂 ), mutta näiden keikkojen onnistumiset ovat valaneet kovasti uskoa sumarikalastuksen mahdollisuuksiin, ovathan nuo olleet taimenreissuista parhaasta päästä saaliin, pintakäyntien ja kalastuksen hienouden suhteen. Joten jotain on tänä vuonnakin järjestettävä.
Tunnen vain perin heikosti näitä kotikulmien korrikoskia. Herraskoski on tunnettu paikka, ja Kitusissa olen joskus vuosia (ellei vuosikymmeniä, hitto tätä ikää 😀 ) sitten sumariaikoihin käynyt ja pari pinnassa käyntiäkin nähnyt (tuolloin tosin sumukorennot ja niillä kalastus oli lähinnä epämääräistä legendaa). Siihen tiedot Pirkanmaan ja lähialueiden korripaikoista jäävätkin (tuolla kommenttiraidan puolella minua saa sivistää). Viime vuonna ensivisiitillään positiivisesti yllättänyt Vilppulankoski Mäntässä tuntui kuitenkin profiililtaan sopivan kevätkalastukseen, ja olipa sieltä pk.netin keskusteluiden perusteella saatukin saalista näin talvella. Siispä Jari ja kaverinsa Timppa kyytiin, ja Timpan työpakulla kohti Mänttää!
Hirveästi kerrottavaa nettipolville ei kauden avauksesta jäänyt. Yhtään korria ei näkynyt, ei vedessä eikä lumella. Keli oli kuitenkin kohdillaan, pitkän pakkasjakson jälkeen ensimmäinen plussalla pysynyt yö takana ja mukava tuhnukeli. Voi olla, että olimme liian aikaisin liikkeellä, tai Vilppula ei vain ole korrikoski. Jari sai kuitenkin kosken alaosista, kohdasta jossa uomat yhtyvät, heti aamun aluksi pari pientä harria nousemaan pinturiin. Kyseiseen monttuun tuntui muutenkin ahtautuneen kaikki kosken talvihorkissaan kangertelevat kalat, sillä samalta alueelta pojat saivat päivän mittaan vielä muutaman harrin, lähinnä pohjia liitseillä ruoppaamalla. Isoimmaksi jäi Timpan noin 30 senttinen. Lisäksi Jarilla kävi jaloissa valkoista liitsiä uitellessaan paremman kokoinen, lähes 40 senttinen harri tukistamassa maraboupysrtöä.
Omalla kohdalla tulos oli kalallisesti vielä laihempi: yksi varma tärppi alasuvannon pohjaa valko-mustalla circle hookiin sidotulla liitsillä pöllyttäessä. Circlet eivät tosiaan jää pohjaan yhtä helposti, kuin normit, mutta enpä ole yhtään kalaakaan saanut niihin tartutettua. Pitää ehkä jatkaa vielä harjoituksia. Niskalla näkyi oikein pari tuikkia, mutta mitään elämää ei pinnalla näkynyt. Olisiko jotain pieniä kaksisiipisiä suuhunsa lapannut? Kaksi pinnassa käyntiä tunnissa ei kuitenkaan tee vielä steady riseriä, joten en innostunut purkamaan larvalitkaani, vaan sitkeästi ruoppasin indikaattorin avulla sekä hidasvirtaista niska-aluetta, että kosken loppuliukua ilman mainittavaa tulosta. Tärppejä saattoi olla, saattoi olla olematta, eipä noita indikaattorilla voi pohjaoteista erottaa. Kertaakaan vapaa nostaessa ei kuitenkaan siiman päässä tuntunut kalaa.
Käteen jäi siis lähinnä kokemusta. Lisäksi välinepuolella tuli uusi innovaatio, nimittäin korvatulppaindikaattori. Indikaattoreita olen käyttänyt aikaisemmin nimenomaan sumarikalastuksessa, kun nymfejä ja larvoja on uitettu pitkiä matkoja hidasvirtaisissa suvannoissa. Mikään käyttämistä kaupallisista kohoratkaisuista ei vain ole toiminut, joten jouduin väsäämään oman. Siinä klassinen keltainen korvatulppa, eari, kuten niitä piireissä kutsutaan, sidotaan (liimataan) siimalenkillä varustettuun #6 streamerkoukkuun. Toimi todellakin hyvin! Palaan tähän indikaattori-innovaatioon myöhemmin tarkemmin.
Kalalla on kuitenkin aina kivaa, varsinkin neljän kuukauden tauon jälkeen. Kyllä se pohjien ruoppaus ilman tapahtumia jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttamaan, mutta saipahan ainakin raitista ilmaa. Pitää vain toivoa, että tämä reissu ei anna suuntaa koko uuden ikävuosikymmenen kalastukselle, vaan tästä lähdetään parantamaan. Samaa toivoin ensimmäisenä kolmekymppisaamuna krapuloissani: toivottavasti tämä ei anna suuntaa kaikille uuden ikävuosikymmenen aamuille.
Kuvia ei valitettavasti ole, kamera kun ei tullut reissuun mukaan. Valitan.