Paljon on vettä virrannut Simojoessa..
.. ennenkuin tämä porukka sieltä lohen (ei titin, niitä on saatu 2 sitten kesän 2003) rantauttaa. Tänään 15.5.2008 oli meikäisen lohikauden viralliset avajaiset. Jukka oli käynyt jo viime viikolla heittämässä pahimpaan hätään, joten joki oli siinämielessä jo korkattu.
Reissuun lähdettiin sunnuntaiaamuna klo 0600 tasan. Tavoitteena oli ehtiä Hanskan niskalle ensimmäisenä, ja siitä kopaista pari paikkaa ennen luvanmyynnin aukeamista klo 0900. Suuressa viisaudessaan Simojoen rahakirstun vartija on nimittäin lopettanut lupien myynnin Internetissä. No, noin seitsemän maissa on Simojoen termeissä myöhässä. Hanskan niskalla oli paikallinen lohijorma (kuten Jukka asian ilmaisi) heittämässä lusikkaa. Ei muuta kuin seuraava kohde alle – Vähä-Taini. Sitten varsinaisella koskella meitä kohtasi karu paluu arkeen.
Paikallinen lohijantteri (kuten itse asian ilmaisin) ajoi parhaan ottimontun päälle suoraan veneellä. Hetken uisteltuaan (moottorilla!! mikä vika oli lohen soutamisessa?) kaveri päätti ankkuroida itsensä keskelle ottipoolia. Kiva. No, tästä häkeltyneinä hörppäsimme kahvit ja painuimme alavirtaan tekemään pari laskua.
Muutama (no 5, **tti) perhoa pohjassa myöhemmin vaihdoimme koskea ilman tapahtumia. Olin jättänyt pohjaan kaikki Pupujussit ja pari muuta Simon ottiperhoa. Tähän väliin huomautus, ettei kirjaimellisesti voida puhua ottiperhoista sillä kalaa ei tavallisesti tule. Ottiperhoiksi nimitän nyt kuitenkin niitä pyyntöjä, joihin syystä tai toisesta on kehittynyt luottamus joella. Yhtä ja sama olisi kyllä uittaa märkää villasukkaa, silläkään ei nimittäin ole tullut ainuttakaan kalaa. Sinänsä mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että niillä kahdella perholla joilla todistettavasti olemme Simojoesta lohta saaneet, ei juurikaan tule kalastettua. Tämä siksi, etteivät ne ole ns. ottiperhoja vaan epätoivossa valittuja satunnaisia perhoja. Ja kyllä, tämä kuulostaa jokirannassa pohdittuna täysin loogiselta ajatuksenkululta.
No, selitykset sikseen ja lyhyesti loppukliimaksiin.
..
..
Noniin, eli sitä ei ollut. Pari koskea, unohtunutta makkarapakettia ja noin miljoonaa sääskeä myöhemmin totesimme että tässähän se nyt oli ja mukavampi oli täällä kuin kotona ja hulluhan täällä joella käy mutta millos mennään uudestaan?
Ai niin, ja pyydettiinhän minua ja Jukkaa sentään kalastusoppaaksi Lohirantaan mikäli paikalle siunaantuu yritys- tai ulkomaalaisvieraita. Ilmoitimme toki olevamme käytettävissä jos tarve vaatii. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, vähän sama fiilis kuin olisi valittu Saharan uimamaisteriksi.
