Pakanallista menoa
Joskus kovinkin usko saattaa joutua koetukselle, ja kiusaukseen on helppo langeta. Näin pääsi käymään viikonloppuna myös minulle, kun jouduin ottamaan virpan kauniiseen käteen ja lähtemään vähän kuhaa jigittelemään. No ei vain, vaikka sitä nykyään lähes yksinomaan perholla tulee kalastettua, niin eipä tuossa virvelin viskomisessa ole mitään ihmeellistä. Joissain kalastustapahtumissa virppa vain toimii yksinkertaisesti paremmin, erityisesti kun kalastetaan syvemmältä. Myönnettävä myös, että onhan se vähän rennompi kalastusmuoto noin kepeänä kesäpäivänä käydä avoappiukon ja/tai –puolison kanssa vippailemassa jigiä tunteroinen järvellä. Ei tarvitse paljon riuhtoa.
Olimme siis viikonloppuna kihlattuni isän kesämökillä Toijalassa. Vaikka lauantain keli vaikutti mökkeilijästä kehnolta (kalamiehelle keli olisi ollut mitä mainioin), niin ihan leppoisa mökkiviikonloppu lopulta saatiin. Kävimme sekä lauantaina, että sunnuntaina piipahtamassa järvellä etsimässä kuhia penkan reunoilta. Lähinnä 
kävimme vähän ulkoilemassa, kalantulo ei ollut niin oleellista, varsinkin kun järven ottipaikat olivat vähän hakusessa. Appikin on keskittynyt mökillään enemmän uisteluun, joten varsinaisista jigailupaikoista ei ollut etukäteistietoa. Niinpä oli erinomaisen mukava yllätys, kun erään saaren reunasta nopeasti viiteen metriin laskevasta rinteestä pamahti pieni, reippaasti alamittainen kuha oranssiin matojigiin. Olin silloin liikenteessä Sallan kanssa, joten samalla sai todistettua, että kyllä sitä kalaa joskus oikeasti saadaan, vaikka harvemmin kotiin kannettaan. Enempiä kaloja ei kuulunut, mutta eipä se haitannut. Kesäpäivää oli kiva viettää järvellä leppoisasti jigaille, onnistuinpa varsin pilvisestä kelistä huolimatta polttamaan naamani pahasti. Täydellistä kesämeininkiä, siis.
Tämä järvikeikka katkaisi kivasti pitkän hiljaiselon kalastusrintamalla. Sisilian reissun jälkeen ei ole päässyt kalaan. Sillä välin Jari ja Timppa ovat liittyneet lohimiesten jaloon ryhmään Utsjoella ja Samuli laittoi eilen viestiä yllätysmatkalta Naeroylta. Kiristää vähän istua töissä. Ensi viikon perjantaille on varattu kala-aikaa ja elokuun alussa pitäisi viimein päästä Finnmarkiin. Sitä odotellessa aika virtaa hiljaa kuin Don.
Kävin kotimatkalla pahimmissa kalastushimoissani katsastamassa tilanteen Herralankoskella Lempäälässä. Vettä on aika sopivasti. Kuvassa näkyy todella hyvin myös tämä suomalaisten koskikunnostusten kirous, kun keskiuomaan on jätetty kymmenen metriä leveä täysin kiveämätön veneväylä.