Onni suosii rohkeaa
Viimein se osui minunkin kohdalle! Kymmenen vuotta joka kevät sitä on haettu, ja lopulta sitkeä yritys palkittiin. Nimittäin tänä vuonna nalli napsahti kohdalleen, ja kas, Perhomessujen suurarvonasta tuli voitto. Ei sentään pääpalkintoa, mutta jotain kuitenkin. Paketti sisälsi Ilkka Jukaraisen Outo kala –tarinakokoelman ja Wästikiven hiomakivisetin. Varsin hieno voitto siis, kalastuslukemista ei koskaan ole liikaa, ja keittiöveitset suorastaan vaativat teroittamista, mihin iso hiomakivi on omiaan. Pienemmällä voikin sitten teroittaa koukut kovaan iskuun.
Viimein se osui kohdalle! Vähän lukemista ja apuvälineitä hiontaan.
Ja koukkujahan on syytä alkaa teroittamaan. Toutainkausi on aivan käsillä, viimeisimmät tiedot Haihulta osasivat kertoa, että vesi on jo yli seitsemän asteista ja turbosärjillä kuonot osoittavat vahvasti kohti koskea. Niinpä huomenna aloitan vapun juhlinnan virtaveden äärellä. Nousun alku on yleensä ollut sitä kaikista kuuminta aikaa, kalaa on eniten liikkeellä. Tänä vuonna keli ei tosin näytä niin mahdottoman lämpimältä, joten kausi voi kestääkin yli kaksi päivää. Mutta riskeerata ei voi, joten nyt se on mentävä, kun kala on nousussa. Perhopenkistä onkin viuhunut toutskaperhoja kiihtyvällä tahdilla. Olen kehitellyt tuttujen ottipelien, kuten liitsien rinnalle muutamia uusia malleja. Tein pk.netin artikkelin innoittamana pari bucktailista väsättyä Deceiveriä testiin. Lisäksi väänsin useammpia craft fur –hässäköitä. Ne hakevat vielä muotoansa, mutta lopulta olen löytänyt ehkä toimivimman ratkaisun. Kutosen koukulle vedetään tuplalyijyt, ja siihen sidon siiven samaan tyyliin kuin tinseliin, eli useassa nipussa pitkin runkoa. Kuvia ikävä kyllä on vain kehitysversioista. Lisäksi olen lutrannut messuviikonloppuna Sportia-Pekasta hankitulla viiden minuutin epoksilla. Haukiperhoihin saa kyllä todella nätit päät, kunhan vähän vielä reenaa. Ensimmäisistä versioista tuli hieman isoja, ja myös sameita, vaikka sytkällä liimaa kovasti lämmittelinkin. No, reenaamallahan sen oppii, ei vaan ehdi kaikelta toutaimen väsyttelyltä lähiaikoina harjoittelemaan!
Kellertävä epoksipäinen CF-hässäkkä. Epoksipää ilman silmiä on kuin taimen ilman pilkkuja, kovin vajaan oloinen. Ei vain ollut tarpeeksi pieniä silmiä, pelkkiä haukiperhokoon mollukoita. Tässä versiossa ei myöskään ole runkoa, eikä siis painotustakaan.
Oranssi CF. Sitkeästi vielä pitää testata näitä circle hookeja, jos ne vaikka jossain olosuhteissa saisi toimimaan. Ainakin kylkiosumien pitäisi vähentyä.
Melko raikkaan värinen Deceiver. Nämä maistuvat hauelle, toutskaversioista piti tehdä vain hieman pienempiä.
Ensimmäinen epoksitesti. Vähän turhan iso päästä tuli, voi olla melko hankala heitettävä. Jarin kaveri kehuskeli kalastavansa toutaimia viisitoista senttisillä vaapuilla, joten ehkäpä tätä voisi koittaa myös turbosärjille syöttää.