Kirjoittajat
Keitä ovat nämä mystiset hahmot siellä Huopeessa, juuri rajavirran kohdalla? Annetaan pienen peilin kellua yli ja kurkistetaan tämän joukkion outoon maailmaan
Juho-Matti “Lihis” Paavola
Juho-Matti Paavola on vuonna 1980 syntynyt kansainvälisen politiikan pitkän linjan opiskelija Tampereen yliopistossa. Hänen kalastusuransa alkoi ensimmäisen Daiwan umpikelasetin myötä seitsemän vuotiaana, ja yhdeksään ikävuoteen tullessa hän oli muutaman kirjan (mm. Ahon Lohilastuja ja Kalakaskuja sekä Lumpeen Perhonsidonta), Erä-lehtien hiirenkorville selaamisen sekä erään lapsuudenystävänsä hankintojen jälkeen vakuuttunut perhokalastuksen paremmuudesta ja pakotti iso-isänsä Tampereen Erämieheen perhovapakaupoille. Alkuperäinen idea kalastusharrastuksen aloittamisesta on tosin täysi mysteeri, sillä sukuviasta ei ole kysymys, eikä urbaanissa Tamperelaisessa ympäristössä kasvaminenkaan asiaa tyhjentävästi selitä (tosin kaksi järveä ja koski ovat sittemmin edistäneen harrastukseen kiintymistä). Akateemisimmat arvaukset sijoittuvat jonnekin oudon genomimutaation, huonon esikouluympäristön ja miedon persoonallisuushäiriön välimaastoon.
Kahdenkympin pyykin ohitettua Juho-Matti ei ole virveliin enää koskenut, mutta on jatkuvasti laajentanut perhokalastusksen kohteita perinteisestä taimenen ja kirjolohien kiusaamisesta virtavesissä tavoitteenaan erityisesti pidentää muuten niin lyhyeksi Suomessa jäävää kalastuskautta. Hauille perhoja on syötetty lapsuuden kavereiden kanssa Kurun metsälammilla jo ensimmäisen vavan hankinnasta asti ja ensimmäinen perholohi nousi Tenosta -96, vaikkakin vakavammin lohenpyyntiin on suhtauduttu vasta vuosituhannen vaihteen jälkeen (nuorilla kun nuo aivot vielä toimivat ja äly riittää välttelemään niinkin epämääräisiä asioita kuin lohen perhokalastus) . Viimeisimpiä aluevaltauksia ovat olleet lapsenkengissään oleva meritaimenen rannikkokalastus ja Pirkanmaan spesialiteetti, toutaimen, tuon sisävesiemme tarpoonin, etsintä perhovapa kädessä. Suomen ulkopuolelle suuntautuvat kalastusmatkat ovat alkaneet kiinnostaa tätä vankkumatonta valikoivan kalastuksen kannattajaa entistä enemmän. Lisäksi mies on myös innokas harrastelijavalokuuvaja.
Sähköposti: juhomatti.paavola at gmail.com
Samuli Tursas
Samuli Tursas, vm. “samaa kuin Lihis”, on alkujaan Jyväskylän miehiä – mutta vaikuttaa nykyään Oulussa. Päivisin ja vähän öisinkin Samuli pyörittää kasvavaa ja ketterää IT-yritystä, Koodiviidakko Oy:tä ja yrittää valmistua Oulun yliopiston taloustieteellisestä tiedekunnasta ekonomiksi käydä paljon kalalla. On se kumma kun Gradu on tehtynä mutta papereita ei näy.
Kalastuskärpänen tarttui poikaseen jo nuorena, virveli oli saatava. Isä taipui taivuttelun jälkeen ja haki pojalle virvelin paikalliselta huoltoasemalta. Mukavasta eleestä ja hienosta lahjasta seurasi aivan valtaisa itkunpuuska. Erälehdessä oli nimittäin juuri kerrottu että huoltoasemavirvelit eivät sovi vakavaan kalastusharrastukseen. Itkuraivareiden jälkeen pojalle hankittiin 199,- (markkaa, toim. huom.) maksanut umpikelavirveli Anttilasta ja harrastus saattoi alkaa.
Erinäisten vaiheiden kautta 14-vuotiaana Samuli liittyi Jyväskylän perhokalastajiin. Jouko Kedon irroitellessa larvaa pojan takaraivosta suonipihdeillä Huopanan välisuvannolla oli selvää mitä tuleman pitää. Virvelit kulkivat mukana vielä muutaman vuoden, ja kun tuntui että UL-vehkeistä ja heittohyrräkeloista ei ollut haastetta piti siirtyä täysin perhokalastuksen saloihin. Samuli muutti Ouluun v. 2000 opiskelemaan, ja sitä myöten seura vaihtui Oulunseudun Perhokalastajiin.
Tämän hetken ykköshomma Samulille on hopeisen kyljen metsästys eli lohen kalastus, varsinkin jos ei tarvitse pyytää tyhjää Simojoella. Kesäiset reissut Finnmarkkiin ovat vuoden ehdoton kohokohta. Muutoin vuosi menee perhoja sitoessa (liian harvoin) ja sekalaista kalastusta harrastaessa. Samuli on nähty usein myös oudommissa paikoissa paikoissa, sillä rasvaevien perässä on ravattu Suomesn ja Norjan lisäksi USA:sa, Uudessa Seelannisa ja Australiassa.
Sähköposti: samuli.tursas at gmail.com
Jukka Juntunen
Jukka Juntunen on Suomussalmen susirajalta koulun perässä Ouluun ja nyttemmin jo takaisin itämaille muuttanut melkein valmis ekonomi. Tutustuminen Huopeen muuhun kirjoittajakuntaan on tapahtunut enemmän ja vähemmän sattuman kautta; Samuliin pakollisella virkamiesruotsin kurssilla kysymyksellä ’ Vad är din hobby?’ ja Juho-Mattiin muutama kesä sitten, kun miestä yritettiin sovittaa kenties maailman käytännöllisempään kalastusautoon ( maininta kohdassa ’kala-auto’).
Nuoresta iästään huolimatta Jukka on ehtinyt muutaman kerran housunsa jokiveteen kastaa. Kun muut Huopeen kalataiturit ovat jo vaahtosammuttimen kokoisena kokeneet elämyksiä aikansa “huippuvälineillä”, on Jukka-poika nykinyt ensimmäiset hauenruikut koivunoksalla ja särkisyötillä. Kyllähän se jossakin kehityskaaren vaiheessa Daiwan umpikelakin toki on käsissä pyörähtänyt, mutta varsinainen perhokalastus alkoi kymmenvuotiaana, kun kesätyörahat piti upottaa hyödyllisyystarvikkeeseen nimeltä perhovapa. Tuolloin 350 markkaa maksanut setti oli vasta alkusoittoa siihen, kuinka myöhemmin elämän varrella hikisesti tienatut setelit perhovarusteisiin uppoavat. Kuten Juho-Matille, myöskään Jukalle ei ole täysin selvillä se seikka, mikä nuoren miehen kalastuksen maailmaan ajoi. Itse herra veikkaa lievää ADHD-oireiden ilmenemistä kohtalokkaalla tavalla.
Perhokalastus vakavammassa mielessä on alkanut ajokortti-iässä, jolloin myös ensimmäinen kahdenkäden perhovapa tuli hankituksi. Tämän jälkeen kalareissut suuntautuivat pääasiassa Kuusamon kuuluisille Taimenkoskille Kitka- ja Kuusinkijoelle. Nämä yhdet Euroopan parhaista luonnonvaraisista Taimenkoskista ovat edelleenkin Jukan jokavuotinen vierailunkohde ja kirkaskylkinen Paana- tai Pääjärven nousutaimen vetää suun ja vavan yhtä kaarelle kuin kalojen kuningas Lohi. Cälillä epätoivon ja hulluuden partaallekin kalamiehen ajava kala houkuttaa Lohenpyytäjää. Myytti kertoo, että Jukka olisi joskus saanut rantautettua Lohen Simojoelta (tästä ei tosin virallista dokumenttia ole tähän päivään mennessä pystytty esittämään). Viime vuosina reissut ovat myös muiden kirjoittajien tapaan suuntautuneet myös Norjan lohijoille ja jokainen pohjoisessa käynyt tietää, että infektio saanti näiltä reissuilta on satavarmaa.
Jukan kalastusfilosofia on hyvin yksiselitteinen : kalan on oltava vastarannalla tai sen välittömässä läheisyydessä, joten pitkät heitot ovat tarpeen. Tämän vuoksi herran tavoittaa hyvin usein Toppilansaaren heittolaiturilta niitä viimeisiä metrejä hakemasta. Tämä mies tykkää heitellä menemään.