Kalassa Kazakstanissa–melkein
Kazakstan on mielenkiintoinen maa – myös kalastuksellisesti. Pääsin reissulla todistamaan taloussiian perkaamista ja melkein itsekin kalalle.
Noniin, nyt on maailmalta kotiuduttu ja juhannustakin jo juhlittu, joten voisi vähän kirjoittaa reissusta. Kazakstaniin päädyin tekemään lehtijuttuja, koska koulukaverini on suomen lähetystössä maan pääkaupungissa Astanassa töissä. Minne mies kulkee, niin kalastus tulee mukana, vaikka tällä kertaa työparin uhkavaatimusten takia (ei kuulemma työn tekemisestä tule mitään, jos on koko ajan kalalla, emmäkäsitä…) piti vapa jättää kotiin. Silti pääsin reissulla melkein kalaan.
Kazakstan on valtava pläntti maata (pinta-alaltaan maailman yhdeksänneksi isoin valtio) Venäjän eteläpuolella Keski-Aasiassa. Pääasiassa maa on tasaista kuivaa aroa, yli kolme neljäsosaa maasta onkin puoliaavikkoa tai aavikkoa. Ei siis ehkä yllätys, että pikaisella googlehaulla Kazakstanin kalastusmahdollisuuksista ei paljon tietoa löydy. Mutta jos kahdeksan kertaa Suomen kokoiselta alueelta löytyy vuoristoa edes 12% pinta-alasta ja sisävesiäkin 2%, se tarkoittaa jo varsin mittavia mahdollisuuksia. Vaikka merenrantaa Kazakstanista ei löydy, on sen alueella useampia erittäin isoja järviä, maailman suurin järvi Kaspianmeri ja surullisen kuuluisa Araljärvi etunenässä.
Vaikka kovin syvälle kasakkien kalaharrastukseen en päässyt, tuntui kalastus (kuten myös metsästys, vaellus ja eräily muutenkin) olevan suhteellisen suosittua Kazakstanissa. Maan entisessä pääkaupungissa Almatyssa oli todistettavasti ainakin kaksi kalastuskauppaa (jotka perhana olivat kiinni, kun koitin mennä käymään), ja jos sattumanvaraisella hortoilulla miljoonakaupungissa törmää kahteen kalastusliikkeeseen, niitä aivan varmasti on useampia. Uudessa, keskelle aroa pystytetyssä kulissinomaisessa pääkaupunki Astanassa en kalastusliikettä nähnyt, mutta kaupungin halki virtaavalla joella (joka on alun perin ollut pikku puro, mutta suuruudenhullu presidentti on päättänyt, että pääkaupungissa pitää olla kunnon joki ja kaivattanut ojan sata metriä leveäksi virtaamattomaksi suvannoksi) näkyi kalastajia: ukkoja mato-ongella ja jopa jokunen virveliäkin heittänyt.
Kalapoika Astanassa, jotain pikkujigiä kaveri siinä heitteli.
Pikatuntumalta jäi sellainen kuva, että lämpimien vesien lajien kalastus on suosituinta. Kuhaa, monnia, karppia ja sampia kalastetaan joista ja järvistä (tai näin ainakin siellä päin, missä itse pyörin). Itse pääsin lähimmäs kalastusta Almatyn lähellä Kapchagaissa (englanninkielinen kirjoitusasu, lausutaan suurin piirtein Kapsikai) valtavan, 150 kilometriä pitkän tekojärven rannalla. Meitä Almatyssa auttanut suomalainen liikemies Kyllösen Kauko rakentaa järven rannalle lomakylää, joka on tarkoitus nimetä Finlandiaksi. Ensimmäisenä tontille oli rakennettu huussi, toinen rakennus olikin jo sauna. Pääsimme tyypittämään toisessa erässä, sillä rakennusmestarina häärinyt Markus oli ottanut ensimmäiset löylyt samana päivänä.
Aurinko laskee Kapsikain tekojärvellä.
Kapsikaissa voi kalastellessa joutua väistelemään villihevoslaumoja.
Työmaalla hääräsi apumiehinä pari paikallista sälliä, jotka olivat kovia kalastamaan. Iltaisin töiden jälkeen kaverit ampuivat järven rantaan 
virveliä heittämään. Varsin tutun näköiset vermeet oli käytössä. Vavat olivat aika järeitä, mutta avokeloilla heitettiin lippuja ja lusikoita. Kuhaa tulee kuulemma välillä varsin hyvin, mitään valtavia kölliköitä ei rannalta tosin tavoita. Meidän saunailtana kaverit saivat noin kiloisen paikallisen särkikalan, joka näytti säyneen ja siian risteytykseltä. Varsinainen taloussiika siis! Pataan meni, valitettavasti minulla ei ollut kamera enää hollilla, joten kuvaa en kalasta saanut. Samoin kävi omalle kalastukselle, piti poikien kanssa käydä vähän heittämässä, mutta haastattelu päivällä venyi sen verran pitkäksi, että en lopulta ehtinyt rantaan ollenkaan. Joten harmillisesti jäi heitot tekemättä Kazakstanissa.
Lämpimän veden kalastus ei ole kuitenkaan aina mahdollisuus Kazakstanissa. Almatyn miljoonakaupunki sijaitsee suoraan arosta kilometrien korkeuteen ampaisevien vuorten katveessa. Opaskirjan mukaan vuoristosta löytyisi myös taimenta, ja pikavisiitillä laskettelukeskuksessa tie seuraili varsin nätin näköistä pientä vuoristopuroa. Olisi kyllä ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoinen paikka, sillä Almaty kaupunkinakin oli hieno, mutta jos miljoonakaupungin porteilta saisi vielä ongittua taimenta vuoristossa, olisi mahdollisuudet kalastusturismiin melkoisen mahtavat. Lisäksi maan itäosista löytyy Siperianjokilohta, Hucho Taimenta. Sinänsä ei kovin suuri ihme, sillä Mongoliahan on aivan itärajan tuntumassa. Tosin Kazakstanin kanta on uhanalainen, eikä ilmeisesti vedä vertoja Mongolian kuuluisammille Taimenvesille.
Kuva vuorilta, vain parinkymmenen minuutin päässä miljoonakaupungin keskustassa. Kuvassa näkyvä pikaluisteluareena on kuulemma piireissä maailmankuulu, siellä on tehty valtava määrä maailmanennätyksiä.
Kaiken kaikkiaan Kazakstan on siis erittäin mielenkiintoinen maa, myös kalastuksellisesti. Eläminen ja kalastaminen on vielä varsin edullista, kun suuria kansainvälisiä matkanjärjestäjiä ei paikalla häärää. Venäjän kielen taitaminen vain olisi ensiarvoista, että pystyisi asioista ja paikoista ottamaan paremmin selvää. Mahdollisuuksia kyllä on, ja eksotiikkaa riittää. Pääsee ainakin kalalle paikkoihin, joissa joka toinen koskella vastaan tuleva ei ole käynyt.