Haukikausi auki
Viime lauantaina pääsimme viimein avaamaan syksyn haukikauden. Pakko sanoa, että oli tätä odotettukin. Suuntana oli totutusti Pori ja mukaan pakattiin Jari, Timppa ja kolme kellurengasta. Kiva puolipilvinen keli lupasi hyvää, vaikka pohjoisesta puhaltanut tuuli ei paras mahdollinen kalansaannin kannalta ole.
Kalastus aloitettiin tutun niemen kulmasta, jossa tiedämme olevan porilaisittain poikkeuksellisen syviä kaislikonreunoja, eli niitä ei kahlaamalla pysty kalastamaan. Tosin vesi oli varsin korkealla ollen jotain +20 luokkaa, joten kahluukalastus olisi muutenkin ollut hankalampaa. Kun olimme vielä tuulen puolella ja aallokko liplatti kivasti kaislaan, ei perhoja tarvinnut kauaa uitella, kun alkoi tapahtua. Tärppejä tuli kivasti pojille, ja taisivat he kalatkin mieheen ottaa. Itse olin onnistunut jättmään renkaan tukiputket kotiin, joten jouduin metsästä kaivamaan sopivan kepukan, veistelemään sen oikeaan pituuteen ja vielä pyöristämään päät ennen kuin pääsin vesille.
Slip! Jari joutuu toteamaan limatuubin liukkauden.
Pääsin lopulta mukaan karkeloihin, ja pian kaislikon päässä iski seurimon ja tärpin jälkeen komealla loikalla kiva parin kilon merihauki. Vesi oli vielä hyvinkin yli 16-asteista, joten kala oli varsin pirteä ja tarjosi kivan vastuksen. Kalastelin vielä tovin kaislikonreunaa, kunnes siirryin niemen viereen muodostuvan lahden pohjukkaan.
Kalat olivat lämpimässä vedessä pirteitä, tämäkin yritti sukeltaa Timpan renkaan alle.
Ehkäpä tuuli painoi kivasti safkaa tarjolle lahden perälle, sillä kalaa reisisyvyisessä lahdukassa tuntui olevan varsin hyvin. Tällä kertaa vain muiden pyydöt toimivat paremmin, ja itse sain tyytyä pariin tärppiin, kun pojat ottivat useammankin komean kalan. Ihan isoimmat loistivat poissaolollaan, mutta varsin kiva keskikoko kalalla oli, sellaista kahden-kolmen kilon ronskia merihaukea, pikkupuikkareita ei pyytöihimme juurikaan sattunut.
Timppa löysi lahdenpohjukan ja koko reissun isoimman, 88 senttisen hauen.
Loppuillasta otimme vielä reippaan siirtymän uudelle paikalle, jonka pojat olivat scoutanneet viime vuoden puolella. Matalien lahtien täyttämä alue oli klassista kivistä porilaisrantaa ja sellaisena parhaimmillaan varmasti loppukaudesta (tämän varmisti myös paikalla verkkojaan kokenut mökki-isäntä, joka lauantai-illan juttutunnelmissa kehuskeli alueen hienoutta loppukaudesta). Nyt kaloja oli varsin harvassa, itselleni tapahtumat jäivät pariin tärppiin, Jari nappasi kaksi kalaakin.
Kaiken kaikkiaan kauden ensimmäinen reissu oli hieno. Itselläni ei käsissä käynyt kuin kaksi kalaa, Timpalla viitisen ja Jarilla vielä pari enemmän. Tärppejä silti oli, ja oli se hauen onkiminen pitkästä aikaa hienoa hommaa, kun tapahtumia piisasi. Lisäksi sain uudet kuituperhot toimimaan kivasti. Vein pari viikkoa takaperin Loopin Multipowerin läheskaimani J-M:n vavanrakennusluolaan butinlaittoa varten, ja samalla reissulla tarttui miehen rakentaman #7 9’ TicrX:n lisäksi mukaan myös keinorastojen rakentamiseen tarkoitettua keinokuitua. Lisäämällä sekaan hieman Flash’n’slinkyä matskusta sai rakennettua varsin hyvännäköisiä perhoja, jotka tuntuivat maistuvan kaloillekin, kun perinteiset HD:t pyysivät tyhjää. Tästä on hyvä jatkaa.