Sisilialainen kalajuttu
Juhannus meni tänä vuonna vähän erilaisissa merkeissä. Sallalla oli kesälomat päällä, ja parhaiten omiin aikatauluihin sopiva hetki lähteä reissuun oli juhannus. Äkkilähdöt Aurinkomatkoilta eivät ole pahan hintaisia, ja buukkaukseen lähti reissu Sisiliaan, tarkemmin sanottuna Taorminaan. Jälkeenpäin juhannussäitä netistä katsellessa ajankohta oli varsin oiva.
Vähän turistikuvaa alkuun. Taorminan kuuluisin nähtävyys kreikkalainen teatteri ja Etna taustalla sauhuamassa.
Taormina sijaitsee Sisilian itärannikolla pienen kallionnyppylän päällä, ja 
sitä ympäröi sininen Välimeri. Kalamiehen mielessä moinen romanttisten tuijotteluhetkien lisäksi herättää muitakin vahvoja tunteita ja pakkoliikkeitä. Netistä selailemalla löytyi jonkin verran tietoa. Medflyfish –foorumilla muutkin turistit käyvät kyselemässä kalaohjeita myös englanniksi. Ohjeet ovat tavallisesti varsin yleispäteviä, mutta sitä kautta eksyin Spinning Sicilia Nord –sivustolle. Sivut ovat italiaksi, mutta Googlen kääntäjä tekee nykyään jo varsin ymmärrettävää jälkeä, jos kääntää joltain isolta kieleltä englanniksi. Sivuston kaverit järkkäävät opastettuja virvelireissuja Sisilian pohjoisosissa niin järville kuin merellekin. Meidän kohde oli hieman eri puolella Sisiliaa, mutta tietoa sivustolta sai varsin hyvin.
Ja ne tiedot olivat lupaavia: Vaikka Välimeri on pahasti ylikalastettu, Sisiliassa ja sen ympäristössä kalakannat ovat vielä varsin hyvässä kuosissa. Järvissä kalastetaan bassia (black tai largemouth bass kääntäjän mukaan, vähän vaihteli) ja merellä pääkohteena on meribassi. Myös muita kalalajeja on mahdollista tavoittaa varsinkin merestä, erilaisia napsijoita ja barracudaa ainakin. Kuvagalleriassa vilahtelee melkoisia mölliköitä, onpa joukossa myös jalompaa kalaa. Ilmeisesti jostain vuoriston joista on mahdollista saada myös taimenta ja kirjoa. Lohikaloja saa onkia kuitenkin kotona, joten tarkoitus oli lähteä nimenomaan merelle heittämään.
Neliosainen Sagen #7 FLi olisi juuri sopiva peli bassijahtiin ja mahtui
mukavasti rinkkaan. Lisäksi hellekledjujen sekaan tarvitsisi heittää vain kela, peruketta, siimaleikkuri ja rasiallinen perhoja. Ainoa uupumaan jäänyt oli hallituksen lupa. Hieman oli pelko perseessä, että mitenköhän sitä suhtaudutaan, jos romanttisen pakomatkan tarvikelistaan ehdotetaan lisättäväksi perhovapa. Mutta eipä kihlatulla lopulta mitään asiaa vastaan ollut, olipa jopa jälkeenpäin huolissaan, että ehdinkö kalastaa riittävästi.
Kalaan pääsin lopulta juhannuslauantaina, kun teimme piston Taorminasta muutaman kilometrin päähän Giardini Naxoksen rantakohteeseen. Olin aiemmin Etnan rinteille suuntautuneella reissulla bongaillut bussin ikkunasta kalapaikkoja, ja Naxoksen aallonmurtajan seutu ja alueen niemenkärki muutenkin vaikutti lupaavimmalta. Vaivasin matkaoppaita hieman erikoisemmilla kyselyillä, ja lopulta selvisi, että merikalastus ei maksa mitään ja on sallittua lähes kaikkialla uimarantojen ulkopuolella (Taorminan kohta teki pienen poikkeuksen, tosin kaikki vapaat rantapaikat alueella pruukaavat olemaan uimarantaa). Aallonmurtajat ovat tunnettuja ottipaikkoja, ja niemenkärjen laavakivikko muodosti herkullisia lahdukoita ja taskuja alueelle. Nousuvesilammikoissa rannassa seilasi parvittain hopeanhohtoista pikkukalaa ja rapuja möyri alueella paljon. Bassien täytyi vain odotella suu auki kallioiden reunalla aaltojen mereen huuhtomia herkkupaloja. Aallokko olikin melkoinen, sillä tuuli oli juurikin lauantaina kovimmillaan koko reissulla ja paikoitellen se oli varsin navakkaa. Sagen tuuliominaisuudet on tullut kuitenkin testattua mertsarijahdissa, ja erinomaisen hyvin se toimi myös Välimerellä. 
Komeita ovat kalapaikat Sisiliassa.
SSN:n pojat suosittelivat 7-11 senttisiä vaappuja (käyttävät ilmeisesti paljon Nilsuja, ovat jopa Invincibleistä arvostelun tehneet), ja kun rantavedessä hopeakyljet välkehtivät, oli perhonvalinta selvä: noin 10 senttinen tinseli perukkeen päähän ja pomppien kohti aallonmurtajan kulmaa, jossa sijaitsi herkullinen kivikko. Aallot löivät kohisten kivien yli ja niiden taakse muodostui ottipaikan oloinen rylläkkä, jossa voisi niin meribassin kuin –taimenenkin kuvitella viihtyvän. En ehtinytkään heittää kuin viitisen kertaa, kun tinselissä tuntui raskasta vetoa. Alkuun en heti pystynyt uskomaan, että kala oli kiinni, niin nopeasti asiat tapahtuivat. Mutta uskottava se oli. Tämän jälkeen alkoikin kova pohtiminen, että miten saada kala rantaan. Olin heittänyt korkealta aallonmurtajan valtavien laavakivestä ja betonista tehtyjen kuutioiden päältä, mereen oli matkaa hyvinkin yli kaksi metriä. Lähdin urheillen ja hyppien etsimään paikkaa, josta pääsisin rantaan, ja lopulta parisenkymmentä metriä taaempaa löytyi kahden kuution väliin jumittunut kivi, jota pitkin pystyi kipuamaan alas aallonmurtajalta. Sain väsytettyä kalan ylhäältä varsin valmiiksi ja vedettyä rantamatalaan, sitten vapa pystyssä kipusin alas kallioille ja jotenkin koko operaation ajan sain pidettyä siiman kireällä ja kalan kiinni. Kun vihdoin sain kalan käsiini se osoittautui kuin osoittautuikin komeaksi meribassiksi, kooltansa oli ehkäpä vajaa 60 senttiä ja painoa parisen kiloa. Olo oli kuin voittajalla: esikatsotusta kalanpaikasta viidennellä heitolla uusi kalalaji plakkariin. Joutui siinä hieman tuulettamaan. Jälkeenpäin kuulin, että suurin osa operaatiosta taltioitui myös videolle, joka julkaistaan tässä lähiaikoina. Valokuvat ovat kaukaa otettu, koska olin varsin hankalassa paikassa, jonne kameraneito ei päässyt laitteineen seuraamaan. Mutta eipä sen väliä, kalavehkeitten mukana raahaminen osoittautui viiden minuutin aikana kaiken sen vaivan arvoiseksi.
Jälleen uusi kalalaji kirjattavaksi. Miedot on tässä vielä tuuletukset.
Ymmärrettävästi innostuin menestyksestä kovasti, mutta jatko palautti taas maan pinnalle. Paiskoin tinseliä rannassa ainakin pari-kolme tuntia ilman kalakontakteja. Koitin myös coneheadilla varustettua tinsulaa heittää, jotta pääsisin vähän syvemmälle aaltojen alle, mutta hiljaista piteli silläkin. Jos varustelistaa haluaisi päivittää seuraavaa reissua varten, joku sopiva upposiima tai peruke voisi olla kova, jotta pääsee sen pahimman aallokon alle ja perhoon saa pidettyä vähän paremman kontaktin.
Näkymä Taorminasta Giardini Naxokseen ja Etnalle. Niemenkärki ja aallonmurtaja kuvassa vasemmalla.
Lopulta ehdin heittelemään yhtenä iltana muutaman tunnin ajan. Tarkoitus oli myös vuokra-autoreissun yhteydessä käydä katsastamassa SSN:n poikien suosittelemia hotspotteja, joita löytyi ainakin Cefalun (on muuten myös Aurinkomatkojen kohde Sisiliassa, lähtijöille vinkvink) ympäristöstä. Paikan löytäminen osoittautui hieman haastavaksi, eikä aikatauluunkaan kalapysähdys lopulta oikein mahtunut. Mutta ei se mitään, minä oli oikein tyytyväinen. Tarkoitushan ei missään vaiheessa ollut lähteä kalareissuun, vaan vähän heitellä biitsillä lorvailun ohessa. Tulokset olivat paljon odotettua paremmat, kun kalankin kerran sain ylös. Jos siis on lähdössä Sisiliaan (tai muualle Välimerelle) lomareissuun, niin suosittelen lämpimästi ottamaan mukaan sopivan vahvan merivavan ja parit tinselit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että perheen kanssa reissuun lähdettäessä ei mennä pelkästään kalalomalle, mutta brunan ottamisen ohessa voi aina vähän kalastella. Toisaalta Sisiliaan voisi tehdä myös ihan kalareissuja. Ryanair lentää Tampereelta nykyään suoraan saarelle (40-60€ näytti suuntaansa olevan), ja kalastus merellä on ilmaista. Sisävesien kalastuksesta en osaa tarkemmin sanoa, mutta esimerkiksi SSN:n kavereiden kautta varmasti saa järjestettyä jotain. Monipuolinen kalastus, runsaat kalakannat ja letkeä ilmasto ja elämänmeno tekevät Sisiliasta varsin houkuttelevan kalamatkakohteen.
Sisilia on kaunis paikka, suosittelen käymään. Vavan kanssa tai ilman.