Korvatulppaindikaattori
Olen kaipaillut viime vuosien sumarireissuilla indikaattoria. Koestin useamman kaupallisen mallin, mutta ne eivät joko jaksaneet kellua, haittasivat heittoa, irtoilivat siimasta tai liukuivat siinä, tai yksinkertaisesti hajosivat. Varmasti perhokaupoista löytyy toimivia indikaattoreitakin, mutta minulla meni hermo niiden etsimiseen, ja vähän maku koko kohokalasteluun, vaikka se tehokasta olisikin.
Keväällä ennen Vilppulan sumarireissua painin jälleen indikaattoriongelman parissa, kun sain yllättävän valaistumisen hetken. Eräästä duunipaikasta, jossa kävin vuoden vaihteessa, jäi taskun pohjalle aika kasa klassisia keltaisia korvatulppia, eareja, kuten niitä piireissä kutsutaan. Nehän ovat foamia, kelluvat kuin korkki ja värikin on kirkuvan keltainen. Täydellistä indikaattorimatskua siis. Hetken pähkin erilaisia kiinnitystapoja, mielessä kävi jotain siimalenkkiä sivuperukkeeseen. Tällöin kohon tärpinilmaisemisherkkyys (hieno sana, kyllä) vain kärsii pahasti. Lopulta välähti ja rakenteesta tuli seuraavanlainen:
Otetaan yksi #6 koukku, pohjustetaan sidontalangalla.
Sidotaan siihen kiinni siimalenkki. Ensimmäisissä viritelmissä käytin sidontalampun reunassa roikkunutta ohuehkoa perukesiimaa, muistaakseni 3X:ää. Se on vähän liian ohutta, jolloin lenkillä kiinnitettyä peruketta on vaikea saada irti. Joten seuraavissa kehitysversioissa lenkki on paksumpaa, 0.41mm:stä siimaa. Tämän toimivuutta en ole ehtinyt vielä testaamaan. Idea siimalenkin käyttöön tuli yllättäen Perhokalastajat.netissä, jossa muistaakseni Hota oli viritellyt omien indikaattoripintureidensa perään tuollaisia siimalenkkejä.
Tehdään eariin reikä sidontaneulalla, joko keskelle, tai kuten itse olen tavaksi ottanut, lähemmäs jotain reunaa. Tämän jälkeen reikään tungetaan avointen sidontasaksien toinen terä, jolla hiotaan aukkoa isommaksi (ei ehkä kannata käyttää niitä ihan ykkösterässä olevia kapistuksia tässä työvaiheessa).
Kun tulppa on taas saanut muotonsa takaisin, se pujotetaan koukulle silmän yli vetämällä ja työnnetään koukun mutkaan asti siten, että runko jää paljaaksi. Jos reikä on lähempänä jotain reunaa, niin eari laitetaan koukulle siten, että koukku jää sen alaosaan. Sitten runkoon sivellään pikaliimaa ja eari vedetään siihen päälle. Varmistetaan muoto ja kiinnitys.
Tämän näköinen viritys. Peruke sidontaan normaalisti koukun silmään kiinni, ja kärkiosa laitetaan lenkkiin loop-to-loop –liitoksella. Kärkiäkin on silloin helppo vaihtaa, jos se kulahtaa tai katkeaa.
Kuvaa hieman ylhäältäpäin, lenkki näkyy paremmin. Tässä indikaattorissa on myös se hyvä puoli, että siihen saa tartutettua tupakantumppeja valikoivasti syövät kirjot. Kävisi varmaan leipäpalajäljitelmästä karppia kalastaessa.
Testireissussa Vilppulassa korvatulppaindikaattori toimi erinomaisesti. Se kellui hyvin ja näkyi pitkälle, joskin useamman tunnin paiskomisen jälkeen se upposi hieman syvemmälle ja havaitseminen oli vaikeampaa. Näitä on kuitenkin helppo ja nopea tehdä isompikin läjä, jolloin vaihtaminen uuteen edellisen väsähdettyä onnistuu kätevästi. Heitossakin tuo toimi yllättävänkin hyvin. Tasaisesta päästä huolimatta poikkileikkaus on kuitenkin sen verran pieni, että ilmanvastus ei kasva kohtuuttomaksi. Vitosen Z-Axiksella heitti paria kuulapäätä, lyijymötikkää ja korvatulppaindikaattoria vaivatta.
Seuraavaan innovaation menikin sitten yllättävän pitkään. Nyin litkaa jossain vaiheessa alavirran suunnasta ja katselin, että tuohan porskuttaa kuin parempikin haukipopperi. Ei sinänsä yllättävää muoto huomioon ottaen. Kaksi jäljellä olevaa aivosolua huiteli ympäri pääkoppaa hyvän tovin, ennekuin osuivat yhteen. Katselin talven aikana Eräkuksan jaksoa, jossa pyydettiin taimenta popperivaapuilla Kuusaankoskella. Otit olivat komeita, joskin harva jäi kiinni. Ja onhan tuo surffilauta tehokas näyttävä taimenenpyyntitapa. Mitäpä jos tuohon korvatulpan perään sitoisi muutaman nipun tinseliä? Jos yhdistetään kaksi tehokkainta taimenenpyyntitapaa ikinä, larvastus ja surffi, samaan litkaan, tuloksena on oltava jotain ihmeellistä, eikö?
No, ei välttämättä. Mutta ajatus on niin kutkuttava, että sitä on koitettava. Ensin litka täräytetään ylävirtaan, josta uitetaan vapaasti larvat omalle kohdalle, ja sitten aletaan mekastaminen pintaa pitkin popperilla. Niinpä tein ensimmäisen testiversion uudesta popperi-indikaattori-korvatulppa hässäkästä tänään. Tarrasilmät tuolle voisi vielä liimata, nyt ei vain ollut sopivia käsillä. Ja sitten aletaan odottelemaan salakka-aikaa.
Tinselillä höystetty indikaattoripopperi. Vähän jäi tässä tuo eari kasaan, en sitten tiedä, haittaako. Siimalenkki pitää pyrstön kätevästi poissa koukunmutkasta. Vielä ne silmät tuohon. Saa nähdä, kuinka toimii vai toimiiko lainkaan. Ainakin tartutus voi olla hankalaa tuon koukun kidan ahtauden takia, mutta jos edes kunnon tällejä saisi…