Länsi-Suomen Grand Slam
Sunnuntaina ajettiin kalan perässä ilman mainittavia tuloksia.
Grand Slam on Karibian alueella käytetty käsite, jolla tarkoitetaan kolmen merkittävimmän matalikoiden salttikalalajin, bonefishin, tarponin ja permitin saamista saman päivän aikana. Jarin ja minun viime sunnuntain kierroksesta muodostui tahattomasti Länsi-Suomen Grand Slamin hakureissu.
Kierros aloitettiin toutainjahdilla. Lempäälässä vesi oli liian kylmää, alle seitsemän asteen, samaten Haihussa. Niinpä lähdimme jo ajelemaan pettyneinä kohti merta, mutta matkan varrella päätimme vielä pysähtyä Loimijoella vedenlämpöä fiilistelemässä. Siellähän se oli juuri kohdallaan, aavistuksen yli kahdeksan asteista.
Keltaisen joen kalastaja.
Joki vain on pitkä, leveä ja koskia useampia, joten ihan Lempäälän tai Haihun kaltaista toutaimen massoittumista ei siellä taida tapahtua, ainakaan tämän kokemuksen perusteella. Pinnassa ei näkynyt mitään, eikä juurikaan siiman päissä. Eräästä kosken sivupeilistä Jari sai kuitenkin yhden toutaimen hetkeksi tartutettua, mutta parin tunnin lyijymöntin mutaveteen paiskomisen tuloksena se ei lämmittänyt riittävästi. Nyt kun on päässyt maistamaan ruokailevan tounarin kalastusta, tämä kevätpyynti on vähän tylyä: kalastuksellisesti ja maisemallisesti tylsää, vaikkakin kalat ovat todella hienoja, jos niitä onnistuu saamaan. Nyt hetken arpomisen jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti merta.
Minulla vilkkui vielä mielessä parin viikon takainen taimenen tiputus, joten aloitimme meritaimenen onkimisella. Aikansa värjäytyneessä vedessä jaksoimmekin heittää, kun taas alkoi tunnelma latistua ja siiman päähän toivoa jotain elämääkin.
Astetta urbaanimman taustan omaavaa taimenrantaa.
Niinpä siirryimme koittamaan erästä matkalla ohittamaamme sisälahtea hauen toivossa. Lahti vaikutti todella mainioilta kutupaikalta, mutta ei sielläkään mitään elämää ollut. Ei rantapusikoissa, ei siiman päässä. Liekö kutu jo hoidettu, kun vesikin matalassa ja tummassa lahdessa oli lämmennyt jo yli 11 asteen? Tai sitten paikka ei muuten jostain syystä ole hauelle sopiva. Kalattomuus hieman masensi, ja vielä kun Jari sai uhkaukaasin saapua kotiin välittömästi, niin pakkasimme auton ja kotimatka alkoi.
Tyypillinen keväinen kalastuspäivä siis. Alkukaudesta ongelma tuntuu olevan kalojen löytäminen, kun suurin osa saalislajeista keskittyy kututouhuihin ja löytyvät usein hyvin pieneltä alueelta. Jos tätä aluetta ei löydä, niin sitten on todella hiljaista, kuten miellä tällä reissulla.
Ehkäpä näin jälkiviisaana voi teoretisoida, että olisi kuitenkin voinut kiertää vähemmän ja kalastaa enemmän – jahdata vaikka sitä toutainta. Kauden ensireissuilla vain ei malttanut paukuttaa samaa paikkaa koko päivää. No, Länsi-Suomen Grand Slam –käsite kuitenkin keksittiin: hauki, toutain ja taimen saman päivän aikana rannalle. Grand Grand Slamiin voisi vielä lisätä kuhan. Siinäpä haastetta tulevan kesän kalastuksiin.