6.6.2008 Simo The Salmon River
Aikaisemmista vuosista poiketen Simojoen avaus venyi näinkin myöhään, eli kesäkuun ensimmäisen viikon lopulle. Normaalisti olen pöjöttänyt Simon rannalla 1. kesäkuuta, mutta muka pakolliset velvoitteet siirsivät avausreissua viikolla. Ei tule toistumaan.
Lauantaiaamuna Bayerin tuotos vieri nelostietä reipasta reissuvauhtia pohjosta kohti ja diisseli sammahti Mertakosken laavulle ysin pintaan. Virittelin kaikessa rauhassa…kuten tapoihini kuuluu, molemmat Raskaat lohikepakot toimintakuntoon, Lecien 55′ Machilla ja superfast sinking perukkeella ja AWM:n 65 Machilla ja sinkTippillä. Veden juoksu näytti mertakoskella kohtuullisen rivakalta ja veden lämpötilaksi arvioin peukalotuntumalla alle 15 astetta. Vesi oli Simojoen tuttuun tyyliin laadukkaan XO:n elämänvesierän väristä. Mittari näytti ilman lämpötilaksi 12 astetta, tuuli puuskittainen mereltä päin, eli povasin jo ennen ensimmäistä heittoa vaikeuksi olevan tiedossa vastatuulesta johtuen.
Päätin perhoja valitessa, että näillä sudeilla vedän tyylikkäästi koko päivän ja pysyin päätöksessäni. 65′ narun jatkoksi päätyi kultarungolla oleva oranssi-mustasiipinen 2 tuuman messinkiputki ja leCien 55′ uppoperukkeen nokkaan kakshaaranen 4-numeron Thunder & Lightning. Välineet viriteltyä tunnelma oli loistelias, syönnin täytyi olla tänään kohdallaan, koska itselläni ainakin oli jo tässä vaiheessa kiljuva nälkä. Kahvit ja eväsleivät naamaan ja AWM:n kanssa laskulle. Olen pari kertaa ihastellut ääneen Simojoen kalastettavuutta ja eritoten kahlattavuutta, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Todella läheltä piti, etten löytänyt itseäni Perämeren troolareitten ajoverkoista. Pääsin kuitenkin kompuroimaan voimasanojen saattelemana “polulle” ja aloitin kalastuksen. Todella navakka puuskittainen vastatuuli, raskas putki ja pitkä uppoava naru loivat otolliset puitteet ongelmille. Tuuli vei heittosiimaa joka heiton jälkeen Ranuaa kohti ja kalastuksesta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Lasku meni käytännössä samaan tyyliin, kuin mäkihyppääjällä, joka odottelee sopivaa tuulirakoa.
Jokin aikaa heiteltyä pääsin kokemaan jo ensilaskulla Simojoen ihailtavaa kalastuskulttuuria. Rantapusikosta työntyi reppuselkäinen virvelimies ja posotteli suoraan eteen muutaman kymmenen metrin päähän heittelemään pulikkaa. Ja kuin tilauksesta kesän 2008 ensimmäinen lohi päätti lanseerata olemassaolonsa suurinpiirtein minun ja virvelinheittäjän puolivälissä. Siitä kehkeytyi sitten maaottelu välillä perho vs. vaappu. Tuloksena maaliton tasapeli, ei tilastomerkintojä. Virvelimies ilmeisesti ymmärsi yskän siinä vaiheessa, kun messinkiputki alkoi ropsahtelemaan tuulipuvun lahkeessa. Laskun loppuvaiheella havaitsin myös toisen pintakäynnin alempana poolissa. Valitettavasti tarjoilemani kolmenkoukun Gourmet-annos ei pintapuliveivarille kelvannut. Ronkelia sakkia nuo kirkaskylkiset, peto vie!
Heittelin päivän siis Mertakoskella ilman mainittavaa tulosta. Yksi raitapaita ja yksi pitkäleuka kävivät kuitenki morjenstamassa tarjoiluani. Ei siis MP:tä tälläkään reissulla. Sahasin Mertakosken rännin muutamaan otteeseen ja keskityin oikeen viimesen päälle perhon uittamiseen ( johtuen siitä, että heittäminen tuulessa oli niin tuskaa). Mertakoski poolina on tällä vedenkorkeudella ihan kohtalainen paikka kalastaa ja opetella perhon uittamista. Eteläpuolelta pääsee kahlaamaan kohtuu pitkälle kohti vastarannalla kulkevaa ruopattua uomaa, jonka reunalla olettaisi lohien toppailevan ylöspäin mennessä. Oman mausteensa uittoharjoitteluun antoi edellisenä iltana nautittu Henrik Mortensenin platta Scandinavian Spey Cast, jossa Henrikki opettaa hyvin perusteellisesti erilaisten poolien kalastustekniikkaa. Hiuksen hienona erona Henrikin ja minun kalastuksessa oli olosuhteiden lisäksi seikka, että Henrikki sai kalaa, minä en.
Iltapäivällä kärräsin kamppeeni Hanskakoskelle, joka on yksi Simojoen ehdottomasti hienoimpia paikkoja perhokalastusta ajatellen. Hanskan niskalla myös usein pääsee näkemään Lohien temmellystä, mikä luonnollisesti aktivoi myös muita kalastajia paikalle joskus varsin sankoin joukoin. Mutta kyllähän sopuli sialle antaa, ainahan virvelimiehet ja perhonheittäjät samalle niskalle mahtuu. Lauantaina porukkaa oli onneksi vähän, vain yksi perhostelija minun lisäkseni. Heittelimmä siinä tunteroisen pari, minä keskityin heittämiseen vastarannalle ja kollega itse kalastukseen. Molempien tulos oli yhtä huono, ei mitään.
Näin meni kesän ensimmäinen päivä oikeasti kalastaessa. Vaikka kausikorttia Simojoelle en täksi kesäksi aio hankkia, niin useamman reissun olen budjetoinut Simojoella käymiseen. Ensi Sunnuntaina on Samulin kanssa tarkoitus lähteä uudelleen haarukoimaan, että jokohan sillä joella olisi muutakin kuin kokemusta annettavana. Siihen asti, näkemiin!