2. Päivä: Tili auki!
Nyt päästiin sitten asiaan. Jokipätkä vaikuttaa kyllä mahtavalta. Spey ei ole syvä joki, osasta kohtia kahlaisi (tuskalla) yli, ja syvissä uomissa on ehkä kaksi metriä vettä. Meidän 2,4km matkalle mahtuu noin viisi lupaavaa poolia.
Minulla kävi kunnon munkki sillä heti ensimmäisellä laskulla ehkä 100m aloituksesta sain tuntumaa lohiin. Kalastin melko tasaista virransivua 1/2 uppoavalla siimalla ja #4 Cascadella. Luulin perhon jääneen pohjaan (spey on melko rehevä joki, joka ehkä selittää käsittämättömät* hätsit) rannan lähellä, ja riuhtaisin oikein reilusti perhoa irti levätuposta. Virhe. Sitten nimittäin mentiin!
Temppuilin kalan kanssa kädet täristen korkealla jokitörmällä ja sain kalan rantamatalaan puolenkymmenen yrityksen jälkeen. Onneksi se oli hyvin kiinni. Pikaisen mittauksen jälkeen vapautin kalan. Täällä on pakko vapauttaa päivän 1. lohi, ja niiden tappamista muutenkin paheksutaan suuresti. Strategiset mitat 79cm eli ehkä 4-4,5kg! Aikamoinen lähtö 🙂
Loppupäivä meni osaltani rauhallisemmin, Jouni sai vielä iltapäivästä toisen, vähän pienemmän jalan ja yhden meritai enen. Kalaa siis on liikkeellä, ottaen huomioon että Ghillie-Simon kertoi, että viime viikolla pätkältä ei oltu saatu ainuttakaan. Toisaalta sivulauseesta sai lukea että italialaisseurue oli ehkä keskittynyt enemmän muihin Speyn tuotteisiin kuin loheen…
Veden lämpö on 9C ja se laskee silmissä, eilen päivän mittaan yli 3 tuumaa. Kohta pääsen kokeilemaan Simonin kauhuksi pintaperhoja 🙂
*) niin ne hätsit ovat ihan suuren maailman luokkaa. Eilen vesiperhosia kuoriutui niin paljon että suuta ei voinut pitää auki syömättä paria caddista. Veden pinta oli mustanaan pupanahkoja. Huh. Taimeniakin näkyi, mutta niitä ei kuulemma kalasteta kun lohtakin on. Fiksuna miehenä jätin taimenperhot kotiin joten ohjesäännön noudattaminen saattaa jopa onnistua.. Ellei sitten nousisi pomperoon… 😀