Category Archives: Elämä

Viidakkokukot valtiolle

Tulli julkaisi tänään aamulla tiedotteen, jossa se selvittää laajaa rikosvyyhteä liittyen perhokalastuskaupoissa myytäviin sidontatarvikkeisiin. Tullissa ovat selvitelleet CITES-sopparin piirissä olevia ja ihan kotimaisen lainsäädännön nojalla luvanvaraisia lajien kauppaamista. Ilmeisesti vakavia puutteita on löytynyt, jos puolenkymmentä tapausta on menossa syyteharkintaan.

Tullin tiedote

Lehdistö tarttui välittömästi juttuun kiinni, ja ilmoitus on julkaistu jo useammassa verkkolehdessä. Tuotokset kertovat paljon myös nykyisen nettilehdistön nopeatempoisesta ohjelmasta. Vain Yle on vaivautunut hankkimaan lisätietoa asiasta (sekin Tullin lähteistä), muut ovat poistaneet vaikeat ja tylsät termit tiedotteesta ja lätkäisseet sen sellaisenaan sivuilleen. Ei ehdi alkaa taustoja selvittelemään, jos naapurisaitilla sama uutinen on jo pari tuntia aiemmin saatu sivuille

Yle

Hesari

Vihreä Lanka

Kaleva

Iltalehti

Pääsääntöisesti tämä on ehdottomasti hyvä asia. On varmasti jokaisen kalastajan ja ennen kaikkea uhanalaisten eläinlajien etu, että käytämme tarhattuja ja luvallisista lähteistä tulevia materiaaleja. Tämä herättää jälleen kysymyksen, onko ekologinen perho tehty luonnonkarvoista vai synteettisistä keinokuiduista? Henkilökohtaisesti olen ratkaissut asian välttelemällä CITES-listattuja karvoja ja sulkia, osin jo niiden hinnan takia.

Vahvistamattomien nettihuhujen mukaan Tullin toiminta olisi tapauksessa ollut hieman kyseenalaista. Samaiset kauppiaat olisivat juttujen mukaan hakeneet aiemmin Tullilta tietoa uhanalaisten lajien kaupasta, ja toimineet sen mukaan, mutta nyt ratsiassa toiminta ei yllättäen olisikaan ollut sallittua. Nettihuhuista ei koskaan tiedä, mutta jos näin on menetelty, on Tullin toiminta ollut hyvin arveluttavaa. Toisaalta, jos kyseessä on huolimattomuus tai mikä pahinta, välinpitämättömyys säännöstöistä kauppiaiden puolelta, on tilanne huolestuttava ja ratsiat todella paikallaan. Oli miten oli, meidän perhokalastajienkin on syytä katsoa peiliin ja miettiä myös omaa toimintaamme.

Ediittiä, kun tilanne kehittyy:

Hesarin Omakaupunki –osastolla on nyt julkaistu vähän pidempi juttu, jossa on jopa selvitelty taustoja paremmin. Kuva sinänsä on huvittava, viidakkokukon niskat rivissä kuin paremmassakin huumeratsiassa. Mutta erittäin huolestuttavaa on se, että Tullin edustajan mukaan osa kauppiaista on ottanut tietoisen riskin. Perhokalastuksen imago ei ainakaan parane sillä, että uhanalaisia eläinlajeja käytetään tietoisesti luvatta perhonsidonnassa.

Myös SUKL:in puheenjohtajalta Anssi Uitilta oli kyselty mielipidettä. Rankemman linjan miehenä tunnettu Uitti olisi valmis kieltämään uhanalaisista eläinlajeista peräisin olevien sidontatarvikkeiden myynnin kokonaan. Itse olen samaa mieltä, ei touhussa ole juurikaan järkeä. Tietenkin kun materiaalieja ei aiemminkaan ole tottunut käyttämään, on meikäläisen helppo huudella, mutta vaikeata asiaa on kovin järkevin argumentein puolustaakaan (lähinnä tulee mieleen “no mutku näin on aina ennenkin tehty”).

Avoveden äärellä

Kävin viikonloppuna piipahtamassa kaverin polttareiden merkeissä päivä Tukholmassa –risteilyllä. Pitkän talvisen kärvistelyn jälkeen visiitti avomeren äärelle, vaikkakin ilman vapaa, oli mitä ilahduttavin kokemus. Yllätys oli, että jäästä vapaa meri alkoi jo lähes satamasta. Suomenlinnasta olisi jo helposti päässyt heittämään jäiden lähtöä seuraaman tuleville taneleille, ja avointa selkää näytti pääkaupungin edustalla muutenkin riittävän. Tiedä sitten, mikä on tilanne Lauttasaaren rannassa, mutta kohta luulisi sinnekin jo pääsevän kalalle. Eikä siitä enää hirviän pitkään pitäisi mennä, että taimenapajat Selkämerenkin puolella avautuvat. Ilahduttavan keväistä oli myös Tukholmassa, jossa lumi oli sulanut, meri avoinna ja lämmin kevätaurinko porotti.Kustaanmiekka

Kustaanmiekassa pääsisi jo varsin kivasti taimenkalalle.

Täällä Tampesterissa lunta ja jäätä vielä piisaa, mutta se sulaa kovaa vauhtia. Keskustan kaduilta sulamisvedet näyttävät ainakin osittain päätyvän Tammerkoskeen Kehräsaaren kohdalla. Voin vain kuvitella, minkälaista hiukkas- ja bakteerikertymiä keskustan kaduilla talven ajan maannut lumi on kerännyt. Kaupunkilehti Moron testissä tulokset olivat paikoin varsin karuja. No, en voi sanoa tutustuneeni kaupungin viemäröintijärjestelmiin niin syvällisesti, että osaisin sanoa vaihtoehtoja tälle meisingille. Kyseessä taitaa olla jonkinlainen ylivuotoputki pahimman ajan varalle, sillä tavaraa tuntuu koskeen valuvan vain keväällä tai todella rankkojen sateiden aikaan. Varsin karun näköistä putkista tuleva vesi kuitenkin on.

Tammerkoski

Putki tuuttaa tavaraa pihalle 22.3. Kehräsaaren kohdilla. Päivän kuvat ovat taas kännykameratasoa, tätäkin joutui melko rankasti retusoimaan, jotta edes osa mutaisasta todellisuudesta välittyisi. Kuvan alaosasta saa ainakin aavistuksen värierosta.

Ahvenen luonne

Kalamiesten mielestä kaloilla on luonne. Varsinkin silloin, kun himoittua saalista ei saada, on se pentele niin ovela. Kitkan vanha viisas ei niin vain ole huijattavissa. Ärsytysvärisiin perhoihin kalat käyvät kiinni vihoissaan ja joskus kalat tulevat rohkeasti tai ihan vain uteliaisuuttaan katsomaan kahlaavan kalastajaa.

Olen pitänyt tätä ilmiötä aikaisemmin lähinnä peri-inhimillisenä tarpeena antaa muuten niin vieraalle eläinlajille ihmismäisiä piirteitä. Todellisuuspohjaa en väitteillä uskonut olevan. Mutta Ylen haastatteleman biologin mukaan luonne voi hyvinkin olla selittävä tekijä myös kalojen käyttäytymisen kohdalla. Professori Raine Kortet väittää, että jopa kolmannes eläinten käyttäytymisestä voi selittyä persoonallisuudella.

Ensimmäisenä heräävien kriittisten kysymysten (Miten mitataan kolmasosa käyttäytymisestä? Kuinka suuri vaikutus on kalojen kohdalla? Tarkempi tutustuminen tutkimuksiin toivottavasti vastaa näihin kysymyksiin.) lisäksi tiedolla on varsin mielenkiintoisia implikaatoita.  Kortet kertoo yli tuhannen pilkkiahvenen otoksella tehdystä tutkimuksesta.

Rohkeimpien hanakkuus voi johtaa siihen, että rohkeimmat eivät pääse lisääntymään, jos vesistössä kalastetaan paljon.

– Tällöin ujoimpien, hitaasti kasvavien ja pienempien kalojen jälkeläiset menestyvät tässä kalastuksenalaisessa populaatiossa paremmin, sanoo Kortet.”

Saman suuntaista spekulaatioita oli taannoin Pohjolan Perhokalastajassa koskien Norjan lohta (en nyt tarkasti muista numeroa tai kirjoittajaa, olen pahoillani). Artikkelissa arveltiin, että jo reippaasti yli sata vuotta jatkunut kalastuspaine Norjan lohijoilla on vaikuttanut jokeen nousevan lohen ottihalukkuuteen. Kun herkästi perhoon tarttuvat kalat on nyhdetty ylös, ovat passiivisemman luonteenlaadun omaavat ovat päässeet lisääntymään. Kortetin tutkimus antaa tukea tälle väitteelle. Ehkäpä Kuolan jokien suursaaliit eivät perustu pelkästään suurempiin kalamääriin, vaan myös luonteeltaan rohkeampiin tai uteliaampiin kaloihin? Pääasiassa C&R:nä tapahtunut kalastus, jota sitäkään ei ole vielä harjoitettu läheskään samanlaisia aikoja kuin Norjassa, ei poista herkkäottisia kaloja ja saaliit ovat parempia. Olisipa taas apurahahakemuksen paikka pientä tundran tutkimusmatkaa varten.

Uutisotsikoissa tänään

Uutispäivitykset jatkuvat. Nyt Ahvenanmaalta on nostettu todennäköisesti uusi ennätysahven. Rekordit paukkuvat ihan komiasti, sillä edellinen Suomen ennätys oli alle 2,5 kg, kun tämä ahmatti painoi 2,875 kg. Olisi varmasti ollut mielenkiintoinen väsyteltävä vitosen vavalla. Ja linkki Iltiksen juttuun:

Onko tässä Suomen suurin ahven?

 

Seuraavaksi lupaan laittaa vähän raporttiakin tuolta vesiltä. Siellä ollaan kuitenkin käyty, vaikka kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle. Vaikk koskikauden päättäjäisreissu tehdään tulevana viikonloppuna, edessä on haukikauden parhaat hetket, ja muutaman kuukauden kuluttua päästään taas mertsarikarikoille. Kalastettavien lajien kirjon laajentaminen on tässä viiden vuoden sisällä on ollut onnistunut, nyt syssyn hauki- ja mertsarikautta odottaa innokkaammin kuin touko-kesäkuun vaihteen salakkasessioita. Nyt koitan katsoa sopivan välin, jolloin voisi vaikka rapsoja kesästä raapustaa, saataisiin taas vähän sisältöä tännekin. Janiin, onhan meillä tuolla video-osastoon tulossa varsin laadukasta lisäsisältöä, mutta siitä enemmän, kun aika koittaa…

Raadollinen universumi

Eräs kaverini tapasi sanoa, että meitä on moneen junaan, ja osa jäi jo laiturille. Tämä rosmo olisi ehkä saanut jäädä junan alle. Hän oli nyysinyt 11-vuotiaan pojan pihaan unohtamat virppakamat ja vieheet. Perhana, voin vain kuvitella, minkälainen itku olisi minulle päässyt saman ikäisenä moisen ryöväyksen jäljiltä. Ainakin usko ihmiskuntaan olisi mennyt täysin.

Poliisi vetosi varkaaseen, että palauttaisi huiman 150 euron arvoisen ryöstösaaliin, ja ilmeisesti jonkinlainen omantunnon kolkuttelu oli tapahtunut, sillä myöhemmin kaveri oli pimeyden turvin käynyt heittämässä muutamia uistimia naapurin pihaa, niistäkin tosin osan rikottuna.

Näkyvä uutisointi Iltalehdessä sai ihmiset liikkeelle, ja pojalle on kerätty nyt jo paljon entistä enemmän kalavälineitä. Onneksi myös hyväsydämisiä ihmisiä löytyy enemmän kuin näitä kurjia kalavälinevarkaita.

Linkit Iltasanomien uutisointiin:

Poliisi vetoaa varkaaseen: Palauta pikkupojan kalastusvälineet

Iltalehden uutinen pikkupojan varastetusta kalarepusta sai auttajat liikkeelle

Varas nöyrtyi hieman: Palautti pojalle muutaman uistimen

Kirjolohimies

Samuli on kaikki nämä vuodet väittänyt olevansa Lohimies. On kuulemma lohestanut autossa, kaupungin bussissa ja junassa, ja lohiluukkukin sillä on tossa kakkosessa. Ja kaikenlisäksi se on miälettömän mukava jätkä.

Vaan kun vähän silmä välttää, niin johan on kassikasvatettua rehukirreä annos nokan alla, ja sitä nautitaan vielä hyvällä ruokahalulla! Onneksi valveutuneet kansalaiset ovat laittaneet kuvia moisesta maanpetturuudesta ihan julkisille liikennepaikoille, tämän löysin Helsingin matkalla Linnatuulessa. Hyi sinua, Samuli, enpä olisi uskonut. Häpeä!

 

Kirjolohimies Huikeaa kännykameratyöskentelyä ja aivan uskomattomat PhotoShop skillzit! Jokohan sitä pian pääsisi kalalle…

Jazz and Fly Fishing

Kävin tuossa muutama viikko sitten ystäväni Antti Hynnisen luotsaaman Auteur Jazz –yhtyeen keikalla Tampereen Klubilla, kun kerrankin olivat tänne böndelle (vain maalaistollot sanovat enää "lande") saapuneet. Olin ehtinyt jo kuunnella biisejä levyltä, mutta livenä meininki on vielä pari piirua kovempi.16012010047 Erittäin toimivia biisejä, itse tykkäsin varsinkin hienoista bassolinjoista. Sällit eivät myöskään sorru vanhan liiton be-pop sankareiden perisyntiin, eli elvistelyyn. Monilla jazz-levyillä tunnutaan lähinnä esittelevän omia soittotaitojaan muille muusikoille, ja itse kappaleet unohtuvat taustalle. Auteurilla hienojen pohjien päälle rakennetut melodiat ovat mielenkiintoisia ja erittäin toimivia. Myös raskaampaa musiikkia diggaileva tyttöystäväni totesi, että biisit ovat harvinaisen hyviä ja mielekkäitä kuunneltavia. Moni muukin tuntuu tykkävään, sillä vaikka Emmaa ei ehdokkuudesta huolimatta tullutkaan, niin Funky Awardsin vuoden levy -palkinto pamahti.

Miten tämä liittyy perhokalastukseen? No, varsin löyhästi, kuten moni asia näin talviaikaan. Antti on lapsuudenystäväni ja myös perhomiehiä, hänen kanssaan on nuorempana tullut koluttua lähijokia ja ennen kaikkea kalastettua haukea heidän Kurussa sijainneen mökin lähellä sijaitsevista suojärvistä ja –lammista. Nyttemmin menestyvä muusikko ei soittokiireiltään ole paljon ongelle päässyt, mutta viime kesänä hän sai yhdistettyä onnistuneesti nämä kaksi asiaa, kun kävi Jazz & Fly Fishing –poppoon keralla heittämässä pari keikkaa pohjoisessa.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan yhtyeeseen, toimii hyvin vaikkapa perhoja sitoessa. Itselläni Aphorism –levy on vakiomusiikkia perhoja sitoessa. Varsikin pupat ja pinturit saavat selkeäsi ottavampia vivahteita Auteur Jazzin tuella.

Bändi Bändi veivaa. Edessä oikealla  pilliin puhaltaa Antti Hynninen. Kuvat ovat kännykameralla otettuja, joten laatu on mitä on.

Kalastusvisa

Tämä talvi on kalastuksellisesti ollut varsin nuiva. Paukkupakkaset ja kunnon nietokset ovat kyllä tervetulleita, mutta niissä on sama vika kuin kunnon hellekesässä: keli on miellyttävä ja on mukavaa olla olemassa, mutta kalastuksellisesti molemmat tietävät vaikeuksia. Monena aikaisempana vuotena on vielä tammikuusta päässyt merelle mertsari- tai haukiongelle, ainakin etelässä. Nyt ei ole moisesta pelkoa edes Ahvenanmaalla. Taimenkausi loppui kuin seinään ennen joulukuun puoltaväliä.

Nyt on siis ollut aikaa keskittyä muihin hommin, myös kalastuksellisesti. Sidontapenkki on ollut käytössä, mutta itse olen vähän laiskanpulskea sitomaan etukäteen perhoja. Tänä talvena on tosin ollut se poikkeus, että olen sitonut jonkin verran perhoja myös myyntiin, ja siinä sivussa on omaankin rasiaan eksynyt muutama sidos. Huopeen ylläpitoon olisi myös mahdollisuuksia, mutta se aika, mikä opiskeluilta ja työnteolta on virtuaalimaailmalle jäänyt, on viimeaikoina mennyt suurprojektiimme, viime kesän Finnmarkin videon, koostamiseen. Luvassa on melkoisen komea kooste lohen pinturointia ja Pohjois-Norjan jokimaisemia. Julkaisuajankohtaa ei vielä uskalla kiveen hakata, mutta projekti etenee ja näyttää tällä hetkellä todella lupaavalta. We will keep you posted, kuten Lontoossa sanoisivat.

Tästä pääsemmekin tämänkertaisen postauksen varsinaiseen aiheeseen. Hiljattain videon tiimoilta tapahtuneen virtuaalikokoontumisen aikana editoijana toimiva Samulin pikkuveli Valtteri heitti linkkivinkin Älypää-tietovisasivun uusimpaan tulokkaaseen. Nyt on viimein pelattavissa Kalastusvisa! Samuli paukutti heti ensimmäisenä iltana Huopeen tiimin Pohjat ja kuukauden 7. parhaan tuloksen (nyt jo hieman tippunut tuloksissa alaspäin). Enhän voinut siihen tyytyä, vaan visaa oli hakattava niin kauan, kunnes sain paremman tuloksen. Pari iltaa vierähti iloisesti. Kysymykset ovat varsin kinkkisiä, kertaakaan en ole onnistunut vastaamaan oikein jokaiseen 25 kysymykseen. Ennätystuloksessa viimeinen jäi vastaamatta. Varsin mielenkiintoista kalastukseen liittyvää nippelitietoa olen myös oppinut, varsinkin onkimisen ja verkkokalastuksen puolelta. Henkilökohtaista tuloskuntoa seurataan täällä.

Top-listat

Lihiz – Ennätys: 20289, tuloskeskiarvo: 9481, Pelatut pelit: 57

pst – Ennätys: 17122

Screen shot 2010-01-12 at 20.57.03 Samuli otti oikein screenrin ennätystuloksestaan päästäkseen leijumaan sillä. Onneksi pystyin pistämään paremmaksi, vaikka viimeinen kysymys jäi vastaamatta.

Rehellisyys maan perii – NOT!

Pakko käyttää tätä äärimmäisen paljon vihaamaani NOT! –huumoria, sopii tämän hetken tunnelmaan. Uskollinen haukivapani Loopin Green Line SW #8-9 antoi viimein kaikkensa, ja napsahti poikki taannoin Porissa, kun renkaasta kalastaessani teutaroin hauen kanssa. Ensin ryntäsin tietenkin vavan ostopaikkaan, Sportia-Pekkaan, kyselemään uutta kärkeä vapaan. Sitä kautta sain yhteyden maahantuojaan ja lopulta aina pääkallon paikalle lahden toiselle puolelle. Ei ole ei tule, valmistus lopetettu, eikä kärkiä enää saatavissa. No, ei hätää, onhan minulla kotivakuutus, sitä kautta on Jukkiskin joskus saanut rahallisen korvaukse katkennneesta pahlastansa ja hankittua uuden tilalle, eli eikun vahinkoilmoitusta täyttämään. No, vastaushan oli tullut yllättävänkin nopeasti, se ei vain koskaan sähköpostiini päätynyt. Senttiäkään ei ole takaisin tulossa. Tarkka vastaus meni näin:

“Hei

Olet hakenut korvausta perhovavan rikkoutumisesta. Perhoon tarttui hauki, jota väsyttäessä vapa rikkoutui.
Kotivakuutuksesta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutunut omaisuusvahinko. Ennalta arvaamattomalla tapahtumalla tarkoitetaan tapahtumaa, jota voidaan pitää odottamattomana. Kalastettaessa se, että perhoon tarttuu hauki ei ole ennalta arvaamatonta eikä myöskään se että hauki on niin suuri, että
vapa katkeaa. Näin ollen emme voi suorittaa korvausta perhovavan rikkoutumisesta.”

Hmm. Laitoin nyt hieman palautetta IF:lle. Kala oli parin kilon hauki, joka ei todellakaan ole tarpeeksi iso katkaisemaan salttivapaa,  Suomen vesissä tuskin niin isoja kaloja liikkuu. Joten vavan on täytynyt aiemmin osua johonkin kiveen tai vastaavaan, mutta pahoin pelkään, että koska en osaa tarkkaa vaurion syntyhetkeä kertoa, en ole korvausta saamassa. Voisihan tuohon myös perustella (ja Samuli avuliaana miehenä lupasi asian todeksi varmistaa, on se vaan kaveri!), että kun on kovin surkea kalastaja, niin hauen tarttuminen on todellakin odottamattoman yllättävää.

Mitä tästä opimme? Vakuutusyhtiöt kaartelevat vastuusta kaikilla mahdollisilla keinoilla, aukkoja ei kertomuksiinsa kannata jättää. Harmittaa vain, että tämäkin elämän koulu piti oppia kantapään kautta, sillä uuteen vapaan ei todellakaan ole tällä hetkellä mahdollisuuksia rahaa laittaa. Pieni toivo on, sillä Perhokalstajat.netin kautta olen saanut korjausehdotuksia, varsin päteviäkin, missä sulatellaan uutta hiilikuitua katkenneen kohdan päälle. Vähän saattaa kuulemma jäykistyä, mutta toimia pitäisi. No, katsotaan.

Loopkatki_piein1
Siinä on vanha uskollinen palasina. Aika siistin oloinen tuo leikkauskohta, ehkä siitä vielä jotenkin soivan pelin saa.

Syysmyrsky

Syysmyrsky mouruaa ulkona pimeässä, kesän reissut takana ja rauhoitus päällä. Kivahan menneitä pintruilohia on muistella, muttakun polte takaisin on paha. Ensi kesään vaan on toivottoman pitkä aika. Välissä pimeä ja synkkä talvi. Pelkkä ajatus puistattaa, halu lämpimään on kova. No, onneksi haukikausi on parhaimmillaan. Huomenna piti lähteä merelle, vaan sain kaverilta tekstarin, työesteitä ilmaantunut. Autokaan ei ole käytössä. Sapettaa.

Sitten puhelin piippaa uudestaan. Toiselta ystävältä viesti. On Turkissa, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, lämpöä +34. Edessä virtaa upea Alera -joki, taustalla vanha roomalainen linnoitus ja kahteen kilometriin nousevat vuoret. Pari kirkasta vajaa nelikymppistä tammukkaakin on rantautettu. Biitsille on matkaa parikymmentä kilometriä. Pitkä tuijotus tyhjyyteen. Nyt tuli viesti vähän heikolla hetkellä.

Tässä teille kaikille onnellisille paskiaisille, jotka ovat kalalla, olkoon se missä päin maailmaa tahansa:

bullens

Olkoon MP kanssanne ja tulkoon Bullens pataanne.