Yle oli 24.9. julkaissut uutisen ja otsikoinut sen niin hersyvästi, että pakkohan sitä oli versioida. Tässä lainaus Ylen sivuilta:
Vapaa-ajan kalastajat: Verkkokalastus turvattava Suomessa
julkaistu tänään klo 15:15
“Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Lapin piirijärjestö haluaa sanoutua irti keskusjärjestönsä vaatimuksista rajoittaa tavallista verkkokalastusta Suomessa.
Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestö on halunnut sisällyttää verkkokalastusta rajoittavia vaatimuksia valmisteilla olevaan uuteen kalastuslakiin.
Lapin piirijärjestön mukaan virkistys- ja kotitarvekalastajien verkkomääriä ei saa rajoittaa. Yhdistyksen mukaan kalastuksen rajoittamien on aina vesistökohtainen ratkaisu, joka perustuu kalaston tilaan.
Verkkomääristä päättäminen kuuluu vesialueen omistajille eikä sitä pidä kirjata uuteen kalastuslakiin, piirijärjestö huomauttaa. “
Jospa tuo uutisen ulkomuoto ja iloisen skandaalinkäryinen otsikko jätetään sikseen ja keskitytään sisältöön. Taustana on Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestön ehdotus. SVK:ssa on pohdittu, että tulevan kalastuslain muutoksen myötä vapaa-ajan kalastajien verkkomääriä voisi rajoittaa. Suoraan tuolta heidän sivuilta poimittuna:
“Kalastuslaissa verkkokalastuspaineen tehokkain säätelytapa on rajoittaa kunkin kalastajan käyttämiä verkkomääriä. Esillä on ollut ehdotus, jonka mukaan jokainen kalastuksen harrastaja voisi kalastaa esimerkiksi enintään viidellä verkolla. Tämä olisi pääsääntö, johon voitaisiin tehdä lain määrittämällä tavalla poikkeuksia kalastuspaineesta, pyydettävästä kalalajista ja kalaveden tuotosta riippuen.”
Tässä ei siis olla lopettamassa verkkokalastusta Suomessa kokonaan, vaan kyse on jonkinlaisesta kalastuspaineen järkeistämisestä ja harmaan kala-ammattilaisuuden kitkemisestä. Varsinkin vaelluskalakannat kituvat, ruokapöytään niitä riittää vain istutustoiminnan ansiosta. Pyyntiponnistuksen vähentäminen on useissa tutkimuksissa ilmoitettu keskeiseksi keinoksi viimeisten vaelluskalakantojen pelastamiseksi. Silti kaikenlainen kalastuksen rajoittaminen tuntuu tässä maassa olevan täysin mahdotonta.
Toisaalta ymmärrän myös Lapin isäntien näkökantaa. Pohjoisessa kalan hankkimisella kotitarpeiksi on ymmärtääkseni vielä merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Heidän ajama subsidiariteettiperiaatteen mukainen ehdotus päätösten tekemisestä paikallisella tasolla on periaatteessa kannatettava.
Käytäntö on kuitenkin osoittanut nykyisen systeemin toimimattomaksi. Kalastuskunnissa asioista päättävät monesti paikalliset jermut, jotka myös hyötyvät kalan salamyynnistä kylillä. Taloudellista intressiä rajoitusten ajamiseen ei siis ole. Toisaalta kalastusasioista paikallistasolla päättäviltä tahoilta puuttuu yleensä ammattitaitoa ja tieteellistä tietoa. Ne korvataan sitäkin vahvemmilla mielipiteitä siitä, kuinka hauet tai merimetsot tai hylkeet ovat heidän kalakantojaan tuhonneet. Eikä tuo SVK:n ehdotuskaan sulje pois paikalliset säännösten mahdollisuutta. Valtakunnan tasolla määriteltäisiin tiukempi lähtökohta, johon voi hakea paikallisia poikkeuksia, mikäli kalakannat sellaisen kestävät.
Vaikeampi on käsittää Kalatalouden keskusliiton kantaa asiaan. Varsin kärkevässä kirjoituksessaan toiminnanjohtaja Markku Myllylä syyttää “fundamentalistisia perhonhuiskijoita ja virvelinveivaajia” ja muita “vapapiirejä” yrityksestä vähentää kotimaisen kalan käyttöä ravintona. Phuh.
Ensinnäkin SVK:n ehdotuksessa tavoite on minun nähdäkseni järkeistää kalastus tasolle, jota kalakannat kestävät. Tutkimustieto ja myös se kuuluisa vanhan kansan viisaus kertovat, että kalaa oli ennen enemmän ja se oli isompaa. Pyyntiponnistus ei tällä hetkellä valtaosassa maan kalavesiä ole kestävällä tasolla. Toisaalta rajoitusehdotuksessa on tarkoitus myös vähentää kalan puoliammattimaista ja harmaan talouden piikkiin menevää myyntiä.
Noin äkkipäätään voisi kuvitella, että nämä molemmat asiat olisivat myös Kalatalouden keskusliiton ajamien tarkoitusperien ja heidän taustavoimien mukaisia tavoitteita. Sen sijaan Myllylä hyökkää vapakalastajia vastaan yleistyksin ja nimittelyin. Okei, kaikki sortuvat yleistyksiin, myös minä, kuten edellä kirjoitetustakin voi todeta. On kuitenkin eri asia, kun keskusjärjestön toiminnanjohtaja virallisessa julkilausumassaan syytää moista tekstiä. Kalakannat ja sitä myötä kalastus, tapahtui se ammattimaisesti, kotitarpeeksi tai ihan harrastuksen vuoksi, pelastuvat vain yhteistoiminnalla, ei luomalla jaotteluja ja erimielisyyksiä (kuviteltujen) ryhmien välille.
Itse edustan osittain tällaista city-viher-liberaali-puunhalaaja-taimenenpussaaja –linjaa, mutta koitan sekoittaa annoksen maalaisjärkeä mukaan. Ajatusmaailmassani lähden kalakantojen kannalta, mutta kalamiehenä taustalla toki piilee pieni funktionalismi: hyvät kalakannat tarkoittavat myös laadukasta kalastusta. Kestävällä pohjalla olevia kalakantoja voi hyödyntää.
Tieto lisää tuskaa, mutta tieteellisen tutkimuksen pohjalta toiminen on kipulääke. Jos tutkimuksissa (joita tässäkin maassa tehdään varsin runsaasti) todetaan, että verkkokalastuspaine on liian kova, sitä on rajoitettava. Toisaalta jos nähdään, että jonkun puron taimenkanta kärsii liikaa C&R –perhokalastuksesta, täytyy laittaa lappu luukulle. Tai jos vapakalastus Tenolla on uhka luonnonlohikannalle, pitää sitä järkeistää. Ymmärrän, että paikallistasolla päätöksiä tekevillä ei ole aina resursseja tai aikaa hankkia viimeisintä tieteellistä tietoa. Juuri tämän takia tarvitsemme valtakunnallisen kalastuslain mukana tuomat tiukemmat rajat, joihin voi sitten perustelluissa tapauksissa hakea poikkeuksia.
P.S. Uutinen ei ole ihan tuore. Se julkaistiin perjantaina 29.4., juuri ennen vappua. Myös tämä postaus kirjoitettiin alun perin perjantaina, mutta jäi vähän vaiheeseen. Olen siis hieman myöhässä, mutta jälkeenpäin katsottuna tämä oli ihan hyvä asia. Moisen uutisen jälkeisessä tunnekuohussa ei pitäisi kirjoitella, saattaa lennellä sammakoita suusta. Joten pikku editointi oli ihan paikallaan, ehkäpä tämä nyt kuvaa omia aatoksiani paremmin,
