Category Archives: Elämä

Timelapse landscapes

From time to time, in the vast sea of information known as the Internet, you run into something that yanks your jaw open and leaves it there for a good while. This time it was these absolutely amazing videos. Blend of HDR timelapse photography of beautiful scenery and music offers a visual experience that gives me the chills (especially the second one).

Landscapes: Volume One

Landscapes: Volume Two

How is this related to fly fishing? Well, I ran into these videos while exploring a new Norwegian ezine Vakmag. Besides that there is no relation, just a need to share things I find worth sharing.

Perhokalastuksesta ja vähän (enemmän) muustakin ylioppilaslehdessä

Avustan tässä opintojen ohessa Tampereen ylioppilaslehti Aviisia varsin säännöllisesti. Erittäin mielenkiintoista hommaa, juttuja on tullut tehtyä varsin laajalta skaalalta. Toisinaan tietenkin aiheet sattuvat sopimaan paremmin omiin intresseihin, kuten viime numerossa.

Numeron teema oli eläimet, ja asiaa lähestyttiin monelta eri kantilta. Itse sain toimeksiannoksi tehdä jutun eräilystä, kalamies kun kerran olen. Ihan pelkästä (perho)kalastuksesta kirjoittamiseen ei kuitenkaan haluttu lähteä, koska olen vähän liian syvällä pelissä kirjoittaakseni asiasta aidosti kansantajuisesti (tai ainakin helposti lipsahtaisi ammattislangin puolelle, tästäkin tekstistä oli jouduttu oikolukiessa korjailemaan mm. termi pintominen polskimiseksi).

Niinpä pienen nettikaivelun jälkeen otin yhteyttä Liimolan Sampsaan, joka pyörittää metsästys- ja kalastusreissuja järjestävää yritystä täällä Pirkanmaalla. Kyllähän hän minut metsälle vei, vaikka oli juuri palannut parin viikon metsäreissulta. Mies vain ihmetteli, miten puolen kilon höyhenmytty saa miehen ryömimään pitkin ojanpohjia. Korvaa sopiviin kohtaan sana taimen, ja fiilis on varmasti jokaiselle perhokalastajalle tuttu.

Itse olin siis metsästäjän ummikko, mutta varsin pian kävi kyllä selkeäksi, että sekä kalastus, että metsästys ja kalastus kutittelevat samoja geeniperimään kovakoodattuja vaistoja. Niin samanlaisia fiiliksiä molemmat nostattavat.  Niinpä metsällä käynti tarjosi vähän paremman ymmärryksen myös omaan kalastusharrastukseen. Artikkelin voi lukea tuolta Aviisin nettisivuilta näköislehdestä tai suoraan tästä linkistä:

Suuri valkoinen metsästäjä

 

Aiemminkin aiheesta on tullut kirjoitettua, mm. kolumni vesivoimasta:

Vihreä voima

 

Muutama vuosi takaperin myös päätoimittaja Honkanen oli meidän matkassa haukireissulla saaristossa ja kirjoitti siitä. Harmillisesti tätä lehteä ei ole näköispainoksena, sillä reportaasissa oli paljon hienoja kuvia:

Lähdin kalaan

Jokioisissa jätevedet aiheuttivat kalakuolemia

PK.netin erehtymätön kollektiivinen uutisbongari löysi taas jutun jätevesipäästöistä, tällä kertaa Iltasanomista. Nyt scheissea ei puskettu Vantaanjokeen, vaan Jokioisissa oli parin teollisuuslaitoksen yhteiseen jätevesipuhdistamoon tullut toimintahäiriö. Tarkkaa saasteen koostumusta tai määrä ei kerrottu (liekö edes tiedetty?), mutta kalakuolemia oli havaittu. Joesta oli keräilty 50-100 kiloa kuollutta kalaa. Pitää vain toivoa kovasti, että tämä ei uhkaa yhtä viimeisistä luonnonvaraisena läpi alennustilan selvinneistä toutainkannoista. Vaikutti ainakin uutisen perusteella, että paikalliseksi olisi tuho jäänyt.

20 kilon hauki vai kesän virallinen uutisankka?

Jaahas, on taas se aika vuodesta, kun kesätoimitukset riipivät hätäpäissään juttuja kasaan ja vähän mikä tahansa kelpaa. Tämän päivän Aamulehti uutisoi näyttävästi paperiversion etusivulla (kannen pääjuttuna!) Vesijärvestä verkotetusta 20 kiloisesta hirmuhauesta. Juttua lukiessa kävi ilmi, että pituutta kalalla oli 115 senttiä. Tämän kokoinen kala ei ole kyllä millään ole 20 kiloa. Onneksi sen verran vaivaa on juttua varten nähty, että kyselty Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtajalta mielipidettä asiaan. Hän toteaakin, että tuon kokoinen hauki ei millään parikymppinen ole.

Taitaa punnituksessa käytetty Abun jousivaaka olla kalibroinnin tarpeessa, tai sitten todennäköisimmin on tapahtunut perinteiset: katsottu pauna-asteikkoa kilojen sijaan. Näitä samoja paunojen sekoittamisesta johtuvia uutisia on saatu nauttia tässä viime vuosina joka kesä. No, ei sitä joka kesätoimittajalta voi vaatia tietoutta kalojen pituus/paino –suhteista, hyvä että nyt on edes asiantuntijalta vähän kyselty.

Eipä siinä, komea kala joka tapauksessa, haukikauden alkua odotellessa nähdään unia moisista. Onnittelut saamamiehelle!

Kanadasta 21km lohijokea 300.000€/vuosi – Suomen koko merialueen lohisaalis 900.000€/vuosi

Onhan tämä nyt ihan käsittämätöntä hommaa – näin taloustieteilijän näkökulmasta katsottuna.

Juhis kirjoitti juuri Kanadalaisesta lohijoesta, jonka 21km pätkän saa vuokrattua vuodeksi hintaan 300.000€. Samaan aikaan Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos julkaisi lehdistötiedotteen vuoden 2010 Suomalaisten ammattikalastajien kalansaaliista. Kalaa oli tullut ennätysmäärä.

Asia mistä järkytyin oli homman taloudellinen järkevyys. Kaikkien Suomalaisten ammattikalastajien yhteenlasketun lohisaaliin arvo oli 900.000€ vuonna 2010.

Eli siis koko Suomen merialueen lohisaaliin arvo on sama kuin 63km lohijokea.

Vertailun vuoksi pelkkä Torniojoen pääväylä on 510km pitkä ja Simojoki 193km. Näistä joista puuttuu vain ne lohet..

Lue koko RTKL:n tiedote.

Oma lohijoki alessa: nyt vain 285 000 €!!

Uskomaton mahdollisuus! Vain Lax-à –shopista! Lohijoki, lodge ja kanootit mukana, kalan keskipaino 20 paunaa! Eikä siinä vielä kaikki, nopean tilaajan etuna kaupan päälle Nikkei –veitsisarja!

Islannin suurin ja kuuluisin kalamatkanjärjestäjä Lax-á esittää nettikaupassaan ohittamattoman tarjouksen: Nyt olisi 21 kilometrin pätkä Quebecissä sijaitsevaa Moisie –jokea tarjolla kesäkuun lopusta lokakuun loppuun tarjoushintaan, vain 285 000 euroa (norm. 300 000,-)! No ideahan lienee lähinnä ryhtyä itse yrittäjäksi myymään kohdetta (tainno, mikäs se varakasta lohimiestä estää hankkimasta pätkää itselleen?). Mielenkiintoista sinänsä, että Lax-à ei itse ole lähtenyt tähän hommaan mukaa, onkohan kannattavuuslaskelmat antaneet negatiivisia lukemia? Vuokrahintojen huidellessa moisissa lukemissa en kyllä enää ihmettele noiden Pohjois-Amerikan erämaalodgejen kovia viikkohintoja. Mutta kyllä se kesä yrittäjän toisaalta alkaa kuulostamaan ihan kivalta. Mikäs se pankinjohtajan numero taas olikaan, hmm?

Kesäpäivä Tampereella

Viime sunnuntaina harrastettiin todellista lähialuekalastusta. Kaunis kesäpäivä houkutteli meidän kaksihenkisen perhPelastusrengaseen pihalle, ja samalla pääsin täyttämään viikon kalastuskiintiöstä edes pienen siivun kaivellen Pyhäjärveen kätköistä sinne keväällä istutettuja kirre- ja taimenlauttoja. Tampereen kaupunki tiputtaa (tai on ainakin aikaisemmin tiputtanut) Viinikanlahteen melkoisen mällin onkikokoista istaria keväällä, jopa 3000 kilosta joskus olen kuullut puhuttavan. Viinikanlahti on suljettu kalastukselta ennen kesäkuun alkua, ja villit tarinat kertovat, että kesäkuun alussa, ennen kuin kakki kalat on verkotettu, on jopa rantamiehen mahdollista tavoittaa taimenta ja kirjoa. Aikaisemmin olen Tammerkoskesta näitä samoja kaloja tavoitellut ja löytänytkin, mutta järven puoli on ilmeisesti liian läheisestä sijainnista johtuen jäänyt kokematta. Merta edemmäksihän se on kalaan päästävä. Mutta ei sunnuntaina.

Meitä oli liikkeellä melkoinen seurue. Naisväki otti aurinkoa ja minä sekä virppamieheksi mukaan lähtenyt kaverini Robi kalastelimme. Onkiminen oli vähän sellaista puolihuolimatonta heittelyä ja auringosta nauttimista, nyt ei kalastettu hampaat irvessä. Tuloskin oli Auringonkukkiaodotettu, eli lähinnä rusketusta (lue punoitusta). Kovasti liitsiä bunnyllä ja ilman sekä sivuperukkeessa eriväristä katkaa järveen paiskottiin, mutta ilman tulosta. Päämajapaikaksi valikoitu laivalaiturin nurkka ei ehkä ollut optimaalisin kalapaikka, vettä oli meinaan heti rannasta yli viisi metriä. Onnistuin silti yhden liitsin pohjaan jättämään. Myöhemmin kävimme Robin kanssa nurkan takana venerannassa tsekkaamassa paikat. Täällä olikin syvyyslukemat perholle toimivammat ja kahlaamaankin olisi päässyt. Muuten näky olikin masentava: matalan ja syvän veden välinen penkka oli hyvinkin nähtävissä veden pinnaltakin, sillä se oli aivan täynnä verkkoja. Varmaan parikymmentä verkonmerkkiä oli nätisti rivissä vajaan kilometrin pätkällä, ja ympärillä nipussa vielä muutama varmistamassa homman. Eipä siinä pitkään viitsinyt verkkojen seassa vääntää.

Leppoisa kesäpäivä urbaanissa kalastusympäristössä oli kuitenkin mukava. Lähinnä käristettiin nahkaa, mutta olipa samalla käsille jotain tekemistä. Eipä siinä kalantuloa niin jännitettykään. Verkkomäärät olivat kyllä tiedossa mutta eivät ehkä tiedostettuja, joten kyllähän se vähän ampui downiin. Pienenä lisäbonuksena kalastusympäristölle oli Sauna Open Air –hevifestareiden päälavan rakenteet. Eipä ole aiemmin festarialueilla tullut kalastettua. Kovasti aloimme jo suunnittelemaan viinapullojen hautaamista juhla-alueelle. Minulle tuo raskaampi kitararäminä ei niin tipu (harmi sinänsä, Tampereella riittäisi hyvää keikkaa tässä genressä), mutta Norjan lohimatkaa voisi rahoittaa myymällä festarialueen ulkopuolella aarrekarttoja janoisille hevimöröille (“kymmenen askelta käppyräisestä koivusta itään on aarre, X merkkaa paikan”).

Sauna1

Perhokalastajien parissa pk.netin perusteella hevimiehiä löytyy, joten jos Saunaan on tulossa, niin kannattaa ottaa vavat mukaan! Tai ehkä ei, jos se viina-aarre sittenkin löytyy.

Uittoa

Kalastusta kauniina kesäpäivänä.

Vapaa-ajan kalastajat vaativat verkkokalastuksen turvaamista!

Yle oli 24.9. julkaissut uutisen ja otsikoinut sen niin hersyvästi, että pakkohan sitä oli versioida. Tässä lainaus Ylen sivuilta:

 

Vapaa-ajan kalastajat: Verkkokalastus turvattava Suomessa

julkaistu tänään klo 15:15

Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Lapin piirijärjestö haluaa sanoutua irti keskusjärjestönsä vaatimuksista rajoittaa tavallista verkkokalastusta Suomessa.

Vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestö on halunnut sisällyttää verkkokalastusta rajoittavia vaatimuksia valmisteilla olevaan uuteen kalastuslakiin.

Lapin piirijärjestön mukaan virkistys- ja kotitarvekalastajien verkkomääriä ei saa rajoittaa. Yhdistyksen mukaan kalastuksen rajoittamien on aina vesistökohtainen ratkaisu, joka perustuu kalaston tilaan.

Verkkomääristä päättäminen kuuluu vesialueen omistajille eikä sitä pidä kirjata uuteen kalastuslakiin, piirijärjestö huomauttaa.

 

Jospa tuo uutisen ulkomuoto ja iloisen skandaalinkäryinen otsikko jätetään sikseen ja keskitytään sisältöön. Taustana on Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestön ehdotus. SVK:ssa on pohdittu, että  tulevan kalastuslain muutoksen myötä vapaa-ajan kalastajien verkkomääriä voisi rajoittaa. Suoraan tuolta heidän sivuilta poimittuna:

Kalastuslaissa verkkokalastuspaineen tehokkain säätelytapa on rajoittaa kunkin kalastajan käyttämiä verkkomääriä. Esillä on ollut ehdotus, jonka mukaan jokainen kalastuksen harrastaja voisi kalastaa esimerkiksi enintään viidellä verkolla. Tämä olisi pääsääntö, johon voitaisiin tehdä lain määrittämällä tavalla poikkeuksia kalastuspaineesta, pyydettävästä kalalajista ja kalaveden tuotosta riippuen.”

Tässä ei siis olla lopettamassa verkkokalastusta Suomessa kokonaan, vaan kyse on jonkinlaisesta kalastuspaineen järkeistämisestä ja harmaan kala-ammattilaisuuden kitkemisestä. Varsinkin vaelluskalakannat kituvat, ruokapöytään niitä riittää vain istutustoiminnan ansiosta. Pyyntiponnistuksen vähentäminen on useissa tutkimuksissa ilmoitettu keskeiseksi keinoksi viimeisten vaelluskalakantojen pelastamiseksi. Silti kaikenlainen kalastuksen rajoittaminen tuntuu tässä maassa olevan täysin mahdotonta.

Toisaalta ymmärrän myös Lapin isäntien näkökantaa. Pohjoisessa kalan hankkimisella kotitarpeiksi on ymmärtääkseni vielä merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Heidän ajama subsidiariteettiperiaatteen mukainen ehdotus päätösten tekemisestä paikallisella tasolla on periaatteessa kannatettava.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut nykyisen systeemin toimimattomaksi. Kalastuskunnissa asioista päättävät monesti paikalliset jermut, jotka myös hyötyvät kalan salamyynnistä kylillä. Taloudellista intressiä rajoitusten ajamiseen ei siis ole. Toisaalta kalastusasioista paikallistasolla päättäviltä tahoilta puuttuu yleensä ammattitaitoa ja tieteellistä tietoa. Ne korvataan sitäkin vahvemmilla mielipiteitä siitä, kuinka hauet tai merimetsot tai hylkeet ovat heidän kalakantojaan tuhonneet. Eikä tuo SVK:n ehdotuskaan sulje pois paikalliset säännösten mahdollisuutta. Valtakunnan tasolla määriteltäisiin tiukempi lähtökohta, johon voi hakea paikallisia poikkeuksia, mikäli kalakannat sellaisen kestävät.

Vaikeampi on käsittää Kalatalouden keskusliiton kantaa asiaan. Varsin kärkevässä kirjoituksessaan toiminnanjohtaja Markku Myllylä syyttää “fundamentalistisia perhonhuiskijoita ja virvelinveivaajia” ja muita “vapapiirejä” yrityksestä vähentää kotimaisen kalan käyttöä ravintona. Phuh.

Ensinnäkin SVK:n ehdotuksessa tavoite on minun nähdäkseni järkeistää kalastus tasolle, jota kalakannat kestävät. Tutkimustieto ja myös se kuuluisa vanhan kansan viisaus kertovat, että kalaa oli ennen enemmän ja se oli isompaa. Pyyntiponnistus ei tällä hetkellä valtaosassa maan kalavesiä ole kestävällä tasolla. Toisaalta rajoitusehdotuksessa on tarkoitus myös vähentää kalan puoliammattimaista ja harmaan talouden piikkiin menevää myyntiä.

Noin äkkipäätään voisi kuvitella, että nämä molemmat asiat olisivat myös Kalatalouden keskusliiton ajamien tarkoitusperien ja heidän taustavoimien mukaisia tavoitteita. Sen sijaan Myllylä hyökkää vapakalastajia vastaan yleistyksin ja nimittelyin. Okei, kaikki sortuvat yleistyksiin, myös minä, kuten edellä kirjoitetustakin voi todeta. On kuitenkin eri asia, kun keskusjärjestön toiminnanjohtaja virallisessa julkilausumassaan syytää moista tekstiä. Kalakannat ja sitä myötä kalastus, tapahtui se ammattimaisesti, kotitarpeeksi tai ihan harrastuksen vuoksi, pelastuvat vain yhteistoiminnalla, ei luomalla jaotteluja ja erimielisyyksiä (kuviteltujen) ryhmien välille.

Itse edustan osittain tällaista city-viher-liberaali-puunhalaaja-taimenenpussaaja –linjaa, mutta koitan sekoittaa annoksen maalaisjärkeä mukaan. Ajatusmaailmassani lähden kalakantojen kannalta, mutta kalamiehenä taustalla toki piilee pieni funktionalismi: hyvät kalakannat tarkoittavat myös laadukasta kalastusta. Kestävällä pohjalla olevia kalakantoja voi hyödyntää.

Tieto lisää tuskaa, mutta tieteellisen tutkimuksen pohjalta toiminen on kipulääke. Jos tutkimuksissa (joita tässäkin maassa tehdään varsin runsaasti) todetaan, että verkkokalastuspaine on liian kova, sitä on rajoitettava. Toisaalta jos nähdään, että jonkun puron taimenkanta kärsii liikaa C&R –perhokalastuksesta, täytyy laittaa lappu luukulle. Tai jos vapakalastus Tenolla on uhka luonnonlohikannalle, pitää sitä järkeistää. Ymmärrän, että paikallistasolla päätöksiä tekevillä ei ole aina resursseja tai aikaa hankkia viimeisintä tieteellistä tietoa. Juuri tämän takia tarvitsemme valtakunnallisen kalastuslain mukana tuomat tiukemmat rajat, joihin voi sitten perustelluissa tapauksissa hakea poikkeuksia.

P.S. Uutinen ei ole ihan tuore. Se julkaistiin perjantaina 29.4., juuri ennen vappua. Myös tämä postaus kirjoitettiin alun perin perjantaina, mutta jäi vähän vaiheeseen. Olen siis hieman myöhässä, mutta jälkeenpäin katsottuna tämä oli ihan hyvä asia. Moisen uutisen jälkeisessä tunnekuohussa ei pitäisi kirjoitella, saattaa lennellä sammakoita suusta. Joten pikku editointi oli ihan paikallaan, ehkäpä tämä nyt kuvaa omia aatoksiani paremmin,

Meanwhile in Finland

24042011150Kun eräät kalastelevat springereitä Skotlannin lohijoilla, joutuvat toiset tyytymään kotikulmien kalkkivirtoihin. Varsinkin näin kevään tulva-aikaan Pirkanmaan kosket ovat varsin värikkäitä. Tosin itse olen tässä vuosien saatossa värjäytyneeseen veteen tottunut, ja koen sen nykyään enemmän haasteena kuin esteenä tai kalastuksen laatua jotenkin heikentävänä asiana. Toki kirkkaissa vesissä kalastaminen on nautinnollista, kun visuaalinen elementti tulee mukaan kuvaan. Mutta värjäytyneessä vedessä, olkoon se suolammen mustaa tai kevätkosken ruskeaa, on jotain mystistä ja pelottavaa. Tumma vesi voi kätkeä sisäänsä minkälaisia monstereita tahansa, ja koskaan ei tiedä, mitä perhoon syvyyksistä tarttuu.

Kävimme sunnuntaina äitini luona Viialassa, ja samalla piti luonnollisesti piipahtaa Haihulla katsomassa tulevan toutainkauden pelipaikkoja. Vettä meni vielä paljon (tosin sisko osasi raportoida, että se oli tulvahuipusta jo lähtenyt selkeään laskuun) ja jääkökkäreitäkin näkyi seassa uivan. Ei taida toutain olla vielä vappuna nousussa, kuten vähän salaa toivoin, aattona nääs ehtisi kalastuskauden avaamaan. Kotimatkalla pyörähdimme myös Lempäälän Herralankoskella ihmettelemässä tilannetta. Täällä ehkäpä säännöstelystä johtuen vettä oli paljon maltillisemmin, ja kalastajiakin oli paljon. Ensimmäiset pikkukalatkin olivat jo kiven kosteissa puljaamassa.

Toivottelen siis vain hieman kateellisena kireitä Samulille Skottilaan. Kyllä se täälläkin kausi kohta alkaa!

24042011153

Haihun heittolaituri oli vielä veden valtaama. Viikon-kahden päästä tuossa väsytellään sisävesitarpoonia urakalla.

24042011155

Vettä Haihulla meni huolella.

24042011156

Herralankoskella olisi jo pystynyt kalastamaankin, jos vain sekaan olisi mahtunut. Loppuliukua pommitti ihan ringillinen virvelimiehiä.

Jotain punaista ja makeaa

Nyt on messut messuiltu (niistä tarkemmin myöhemmin) ja säästöjä tehty. Viikonlopullinen kalajuttuja, välineshoppailua ja kalastuselokuvailtamaa nosti kyllä poltteen vesien äärelle todella kovaksi. Pahimpaan hätään väänsin vaali-iltaa seuratessa pinkki-vihreän HD:n.

HD

Saa muuten nähdä, miten tämä vaalitulos vaikuttaa vesistöihin. Kovin positiivisia odotukset eivät tässä suhteessa ole. Ympäristöasiat eivät näytelleet minkäänlaista osaa näissä vaaleissa, kun talouskysymykset jyräsivät. Vesistöjä ja ympäristöä huolestuneempia ihmiset olivat euroalueen tukipaketeista ja työpaikoista. Perussuomalaisten nousu ja myös Vihreiden heikko vaalitulos heijastavatkin uuden Suomen arvomaailmoja.

Varsinkin Persujen vaaliohjelmat ja kannanotot ovat olleet värisyttävää kuunneltava. Soini käytti norpan pelastamiseksi aikaansaatuja verkotusrajoituksia esimerkkinä herrojen metkuista. Suot on ruopattava turvekäyttöön ja mineraalit maaperästä ympäristöseuraamuksista ja ilmastonmuutoksista viis. No, saa nähdä, miten hallitusneuvotteluissa käy, ja Persutkin ovat varsin kirjava porukka. Mutta kyllä ympäristöarvot olivat Keskustan ohella näiden vaalien suurimpia häviäjiä (mielenkiintoisen ristiriitainen tulos sinänsä).