Huove

Oct 14 2011

Timelapse landscapes

Filed under: Elämä, In English, Lihis

From time to time, in the vast sea of information known as the Internet, you run into something that yanks your jaw open and leaves it there for a good while. This time it was these absolutely amazing videos. Blend of HDR timelapse photography of beautiful scenery and music offers a visual experience that gives me the chills (especially the second one).

Landscapes: Volume One

Landscapes: Volume Two

How is this related to fly fishing? Well, I ran into these videos while exploring a new Norwegian ezine Vakmag. Besides that there is no relation, just a need to share things I find worth sharing.

Oct 08 2011

Perhokalastuksesta ja vähän (enemmän) muustakin ylioppilaslehdessä

Filed under: Elämä, Julkaisut, Links, Perhokalastus

Avustan tässä opintojen ohessa Tampereen ylioppilaslehti Aviisia varsin säännöllisesti. Erittäin mielenkiintoista hommaa, juttuja on tullut tehtyä varsin laajalta skaalalta. Toisinaan tietenkin aiheet sattuvat sopimaan paremmin omiin intresseihin, kuten viime numerossa.

Numeron teema oli eläimet, ja asiaa lähestyttiin monelta eri kantilta. Itse sain toimeksiannoksi tehdä jutun eräilystä, kalamies kun kerran olen. Ihan pelkästä (perho)kalastuksesta kirjoittamiseen ei kuitenkaan haluttu lähteä, koska olen vähän liian syvällä pelissä kirjoittaakseni asiasta aidosti kansantajuisesti (tai ainakin helposti lipsahtaisi ammattislangin puolelle, tästäkin tekstistä oli jouduttu oikolukiessa korjailemaan mm. termi pintominen polskimiseksi).

Niinpä pienen nettikaivelun jälkeen otin yhteyttä Liimolan Sampsaan, joka pyörittää metsästys- ja kalastusreissuja järjestävää yritystä täällä Pirkanmaalla. Kyllähän hän minut metsälle vei, vaikka oli juuri palannut parin viikon metsäreissulta. Mies vain ihmetteli, miten puolen kilon höyhenmytty saa miehen ryömimään pitkin ojanpohjia. Korvaa sopiviin kohtaan sana taimen, ja fiilis on varmasti jokaiselle perhokalastajalle tuttu.

Itse olin siis metsästäjän ummikko, mutta varsin pian kävi kyllä selkeäksi, että sekä kalastus, että metsästys ja kalastus kutittelevat samoja geeniperimään kovakoodattuja vaistoja. Niin samanlaisia fiiliksiä molemmat nostattavat.  Niinpä metsällä käynti tarjosi vähän paremman ymmärryksen myös omaan kalastusharrastukseen. Artikkelin voi lukea tuolta Aviisin nettisivuilta näköislehdestä tai suoraan tästä linkistä:

Suuri valkoinen metsästäjä

 

Aiemminkin aiheesta on tullut kirjoitettua, mm. kolumni vesivoimasta:

Vihreä voima

 

Muutama vuosi takaperin myös päätoimittaja Honkanen oli meidän matkassa haukireissulla saaristossa ja kirjoitti siitä. Harmillisesti tätä lehteä ei ole näköispainoksena, sillä reportaasissa oli paljon hienoja kuvia:

Lähdin kalaan

Oct 04 2011

Haukihoukutin, vol. 2

Filed under: Hauki, Lihis, Perhonsidonta

Vääntelin lisää tuotoksia Kanekalonista. Pikkuhiljaa alkaa materiaali taipumaan miekäläisenkin käsissä ihan mukavan näköisiksi perhoiksi. Tässä yksi, omaan silmään oikein kiva väriyhdistelmä. Vastaavaa ei aiemmin ole tullut uitettua, joten innolla odotan, miten tuon saa toimimaan. Pää jäi vähän suttuiseksi, mutta se ei taida kalastavuutta kovinkaan paljon haitata. Jerkkimiehethän ovat näille väriyhdistelmille antaneet erilaisia lempinimiä. Jos sinipinkille ei vielä sellaista ole keksitty, niin ehdotan käyttöön otettavaksi termiä jäätynyt katkarapu.

Sipi1

Sep 25 2011

Rastaperhot

Filed under: Hauki, Lihis, Perhonsidonta

Pistetäänpä yleisön pyynnöstä nyt sitten näitä rastaperhoja. Kyseessä on siis keinorastojen rakenteluun tarkoitettu kanekalon –kuitu. J-M oli törmännyt takavuosina Perhomessuilla kaveriin, joka oli sitonut salttiperhoja kyseisestä kuidusta. Vähän asiaa kaiveltuaan hänelle selvisi, että kyseistä tavaraa maahantuova yritys sijaitsee täällä Tampereella. Kuitua saa pikaisen googletuksen perusteella useammastakin nettikaupasta, tuo linkin lähde on vain ensimmäisenä silmään osunut. Itse maahantuojan yhteystietoja ei äkkiseltään löytynyt. J-M oli kuitenkin ostanut isot tupot kuitua joka värissä. Käydessäni hänen vapakasaamossa Pispalassa sain tuliaisiksi paitsi uuden vavan (vahinko!), myös pussillisen kanekalonia eri väreissä haakerttiperhojen sitomiseen.

Kyseessä on melko karkea enemmän tai vähemmän kihara kuitu. Pituutta matskulla on 120 senttiä, ja sitä saa useissa osin varsin kirkkaissa väreissä. Kuitu oli maksanut noin vitosen per kimppu. Tavaraa riittää yhdessä satsissa ahkerammallekin haukimiehelle eliniäksi. Niinpä J-M saksi minulle mielellään hyvänkokoiset tupot kuitua.

Kanekalon vaati pientä käsittelyä toimiakseen perhoissa kunnolla. Pyörittelin materiaalia käsissä rikkoakseni kiharat osassa materiaalista. Toisaalta osa taas oli turhankin suoraa ja samalla toimenpiteellä sai aikaan hieman kiharaa. Lisäksi laitoin väliin vähän flash’n’slinkyä (valkoinen) ja jotain muuta H2O:n kuitua (ei voi enää muistaa nimeä) parantamaan siiven rakennetta. J-M:n mukaan Mirror Image olisi sopivan höttöisenä paras tavara tunkea tuonne siipeen, mutta kun muita sai Sportia-Pekasta pari euroa edullisemmin per pussi, niin nuukana poikana valitsin halvemman vaihtoehdon. Nättejä perhoja noista sai, ja kun malttaa muiden kuituperhojen tapaan sitoa siivet tarpeeksi harvoiksi, ne elävät vedessä varsin kohtuullisesti.

PuVa1

Punavalkoinen kanekalon –perho.

ViPi1

Viherpinkki raidoilla ryyditetty yksilö ja taustalla häpeämätöntä piilomainontaa.

Kalatkin tykkäsivät, tuolla viherpinkillä tuli tuon Porin viime keikan kaikki käsissä käyneet hauet.

Sep 21 2011

Haukikausi auki

Filed under: Hauki, Lihis, Reissuraportit

Viime lauantaina pääsimme viimein avaamaan syksyn haukikauden. Pakko sanoa, että oli tätä odotettukin. Suuntana oli totutusti Pori ja mukaan pakattiin Jari, Timppa ja kolme kellurengasta. Kiva puolipilvinen keli lupasi hyvää, vaikka pohjoisesta puhaltanut tuuli ei paras mahdollinen kalansaannin kannalta ole.

Kalastus aloitettiin tutun niemen kulmasta, jossa tiedämme olevan porilaisittain poikkeuksellisen syviä kaislikonreunoja, eli niitä ei kahlaamalla pysty kalastamaan. Tosin vesi oli varsin korkealla ollen jotain +20 luokkaa, joten kahluukalastus olisi muutenkin ollut hankalampaa. Kun olimme vielä tuulen puolella ja aallokko liplatti kivasti kaislaan, ei perhoja tarvinnut kauaa uitella, kun alkoi tapahtua. Tärppejä tuli kivasti pojille, ja taisivat he kalatkin mieheen ottaa. Itse olin onnistunut jättmään renkaan tukiputket kotiin, joten jouduin metsästä kaivamaan sopivan kepukan, veistelemään sen oikeaan pituuteen ja vielä pyöristämään päät ennen kuin pääsin vesille.

Slip1

Slip! Jari joutuu toteamaan limatuubin liukkauden.

Pääsin lopulta mukaan karkeloihin, ja pian kaislikon päässä iski seurimon ja tärpin jälkeen komealla loikalla kiva  parin kilon merihauki. Vesi oli vielä hyvinkin yli 16-asteista, joten kala oli varsin pirteä ja tarjosi kivan vastuksen. Kalastelin vielä tovin kaislikonreunaa, kunnes siirryin niemen viereen muodostuvan lahden pohjukkaan.

Sukellus

Kalat olivat lämpimässä vedessä pirteitä, tämäkin yritti sukeltaa Timpan renkaan alle.

Ehkäpä tuuli painoi kivasti safkaa tarjolle lahden perälle, sillä kalaa reisisyvyisessä lahdukassa tuntui olevan varsin hyvin. Tällä kertaa vain muiden pyydöt toimivat paremmin, ja itse sain tyytyä pariin tärppiin, kun pojat ottivat useammankin komean kalan. Ihan isoimmat loistivat poissaolollaan, mutta varsin kiva keskikoko kalalla oli, sellaista kahden-kolmen kilon ronskia merihaukea, pikkupuikkareita ei pyytöihimme juurikaan sattunut.

Timppajahauki1

Timppa löysi lahdenpohjukan ja koko reissun isoimman, 88 senttisen hauen.

Loppuillasta otimme vielä reippaan siirtymän uudelle paikalle, jonka pojat olivat scoutanneet viime vuoden puolella. Matalien lahtien täyttämä alue oli klassista kivistä porilaisrantaa ja sellaisena parhaimmillaan varmasti loppukaudesta (tämän varmisti myös paikalla verkkojaan kokenut mökki-isäntä, joka lauantai-illan juttutunnelmissa kehuskeli alueen hienoutta loppukaudesta). Nyt kaloja oli varsin harvassa, itselleni tapahtumat jäivät pariin tärppiin, Jari nappasi kaksi kalaakin.

Kaiken kaikkiaan kauden ensimmäinen reissu oli hieno. Itselläni ei käsissä käynyt kuin kaksi kalaa, Timpalla viitisen ja Jarilla vielä pari enemmän. Tärppejä silti oli, ja oli se hauen onkiminen pitkästä aikaa hienoa hommaa, kun tapahtumia piisasi. Lisäksi sain uudet kuituperhot toimimaan kivasti. Vein pari viikkoa takaperin Loopin Multipowerin läheskaimani J-M:n  vavanrakennusluolaan butinlaittoa varten, ja samalla reissulla tarttui miehen rakentaman #7 9’ TicrX:n lisäksi mukaan myös keinorastojen rakentamiseen tarkoitettua keinokuitua. Lisäämällä sekaan hieman Flash’n’slinkyä matskusta sai rakennettua varsin hyvännäköisiä perhoja, jotka tuntuivat maistuvan kaloillekin, kun perinteiset HD:t pyysivät tyhjää. Tästä on hyvä jatkaa.

Sep 15 2011

Muuramenjoki 2: Punaisen silmän arvoitus

Filed under: Lihis, Perhokalastus, Reissuraportit, Suomi

Niinhän se comeback piti joelle tehdä, sen verran jäi kalattomuus kaivelemaan. Myös Jarille jäi jostain syystä (mikä lienee?) vielä polte päästä joelle, ja kunMuVaJari vielä saimme tahoillamme torstai-aamupäivän järjestettyä vapaaksi, suuntautui Hiluxin nokka taas kohti Muuramea. Aika tasan kahdeksan reikäreikä seisoimme asennossa hautauspalvelun ovella odottaen lupamyyjää paikalle. Saimme arkiaamuna kalastaa kahdestaan, vaan eipä se helppo keikka älläkään kertaa ollut.

Nyt tarkoitus oli vältellä hifistelyä, joten kärkeensä virittelin parin larvan ja miniliitsin litkan korvatulppaindikaattorin jatkeeksi. Vaan osumia ei kuulunut. Pyörähdimme yläosillakin tuloksetta. Vain Jarilla oli liitsissä tärppi ja yläosilla jotakin hataria nousuja pinturiin. Vasta kun vaihdoin perhot pienempiin koon 16-22 nymfeihin ja perukkeet 5X:ään, alkoi tapahtua. Joka montusta tuntui löytyvän isoja, useamman sadan gramman särkiä, joka olivat pikkunymfeihin mieltyneet.

Yläpesä1

Jokea yläosilta siltojen välistä.

Päivemmällä innostuivat kirjot pintomaan kosken alla Suvantomontussa. Jari niitä koittikin sitkeästi pinnasta jallittaa, mutta tarjoukset eivät krantuille koskibroilereille kelvanneet. Kun itse tulin paikalle, paras aktiivisuusjakso oli jo ohi, eikä pinnassa näkynyt kuin pari satunnaista pörähdystä. Olihan se pakko silti vähän tarjoilla #22:sen Grffith’s Gnatia, vaan eihän se kelvannut. Pommitimme vielä lopussa takuuvarmaksi ottimontuksi tunnettua kuoppaa miehissä liitsejä pohjaa pitkin pomputellen, ja Jarilla oli yksi kala hetken kiinni. Meikäläinen onnistui vain saamaan, yllätysyllätys, ison särjen.

Näin sidot Griffish’s Gnatin

Kyllä taas opetti kotijoki nöyryyttä. Kirjot, nuo evämakkaraksikin haukutut, osaavat jonkun aikaa koskessa majailleina olla pirun kranttuja. Tälle vuodelle jäi siis isompi koskikala taas saamatta, sillä rauhoitus on alkanut ja koskikausi taputeltu. Olisihan noita kirjonongitapaikkoja, joista rauhoitus on kumottu, mutta ei taida malttaa alkavan hauki- ja mertsarisesongin takia  koskilla enää käydä.

Pano1_edit

Jari koittaa jallittaa pintovia kirjoja Suvantokuopasta. Syksy saapuu jo koskille. Niinpä on aika suunnata katseet taas merelle.

Sep 04 2011

Suuri metsästäjä Muuramenjoella

Filed under: Lihis, Reissuraportit, Suomi

Muuramenjoki on minulle erityisen rakas paikka. Kesämökkimme sijaitsi lähellä kuntakeskusta, jonka läpi joki virtaa. Isäni bongasi aikoinaan lehtijutun, jossa kerrottiin joen aukeavan kalastukselle (vuosi oli muistaakseni 1990 tai 1991), ja kun heti ensimmäisellä reissulla serkkuni kanssa joella saimme kirjon, olin myytyä miestä. Koskikalastuksen olenkin paljolti oppinut juuri Muuramenjoella, jossa piti ravata junnuna mökiltä alvariinsa. Kalastusvuorokausia Muuramessa on kerääntynyt enemmän kuin missään muussa yksittäisessä paikassa. Murtsin vikaa on myös se, että en aiemmin isoista reittikoskista tykännyt lainkaan, vaan halusin kalastaa pienimuotoisempia paikkoja. Nyttemmin on reittikoskien hyvätkin puolet minulle avautuneet, mutta pikkuvesille on jäänyt oma erityinen paikkansa sydämessäni.

Vaikka mökillä ei enää käydä, on Muuramenjoki kuulunut ohjelmistoon myös aikuisiällä. Vuosittain pitää vähintään yksi pyhiinvaellusmatka sinne tehdä. Ja mikäs tehdessä: pieni ja kaunis joki on kirkasvetinen ja todella hieno paikka kalastaa. Kalastokin on monipuolinen. Kirjolohi on pääasiallinen kohde, mutta useita nättejä jokitaimenia ja harjuksia olen onnistunut joesta saamaan. Joki on myös Päijänteen taimenen vaellus- ja kutualuetta, joten kunnon mörssäreihinkin on mahdollisuus. Tosin hyvin huolestuneena olen raporteista lukenut, että poikastuotanto varsinkin Päijänteestä nousevien vaellustaimenten osalta on todella heikkoa. Itse olen myös kalastuksessa tämän huomannut, sillä pikkutaimenten määrä on vuosien saatossa romahtanut, vaikka joki loistavaa poikasaluetta onkin. Säännöissä on nyt menty parempaan suuntaan: taimen ja harjus ovat täysin rauhoitettuja tätä nykyä. Toivottavasti asiat kehittyvät parempaan suuntaan. Mutta se synkistelystä, nyt itse asiaan.

Tämä vuoden pyhiinvaellusmatka osui syyskuun alkuun. Luvat oli varattu lauantaiaamulle, ja Jarin ja Timpan piti lähteä peesiin. Pojat innostuivat kuitenkin iltasella saunomaan ja kääntämään tuuria sen verran isolla kädellä, että aamulla kuuden aikaan miehiä kyytiin poimiessa ei heitä saanut hereille puhelimella eikä ikkunoidenkaan paukuttelu auttanut. Niinpä lähdin itsekseni ajelemaan Muurameen päin.

Joessa vesi oli vuoden aikaan nähden normikorkeudella,  eli matalalla. Sidoin edellisenä iltana näyttävän viherharmaan Stimulator –tyylisen indikaattoripinturin, johon kietaisin Pk.netin Hotan oppien mukaisen siimalenkin perään. Lenkkiin laitoin tapsin, jossa  roikkui parit kuulapupat. Pinturin tarkoitus oli toimia kalastavana indikaattorina, mutta aluksi kalastin setillä kuin pelkällä pintaperholla, ja pupat roikkuivat lyhyessä siimassa pinturin perässä. Tämä ei tuottanut tulosta, sillä pupat eivät päässeet matalasta vedestä huolimatta tarpeeksi syvälle ja tärppejä yhtä isoa, varmaan kolmesataa grammaista särkeä lukuun ottamatta kuulunut. Pari kanssani joella ollutta nuorta jantteria olivat sen sijaan saneet ihan hyvin kalaa ja tapahtumia. Vasta kun ymmärsin käyttää pinturia kuin indikaattoria, eli sidoin sen hyvin lyhyen ja paksun perukkeen tyven päähän, ja laitoin alle pidemmän pätkän siimaa ja hieman lisää painoa, alkoi tapahtua.

 

Stimulatorin sidontaa videolta. Meikäläisen malli oli vähän hillitympi väreiltään, eikä nuo jalkakikkailutkaan taida perusmalliin kuulua.

 

Kirjo vain päätti tarttua juuri puhuessani puhelimessa. Kunnon vastaiskuja en saanut aikaan ja kala pääsikin muutaman potkun ja pikku syöksyn jälkeen irti. Päivä oli jo edennyt pitkälle, ja aamun aktiivisuusjakso oli ohi myös muilla kalastajilla. Minäkään en parin mahdollisen kalatärpin lisäksi juuri mitään saanut. Palolaitoksen suvannossa näkyi jokusia komeita pintakäyntejä ja koitinkin vähän ihan oikealla pinturillakin kalastella, mutta paria pikkukalan nousua kummempaa toimintaa ei ollut. Loppumetreillä sain vielä yhden kirjon iskemään alavirtaan rajusti uitettuun tinseliin Palolaitoksen montusta (ei siis suvannosta, me aikanaan nimesimme suvantoon laskevan pikku koskipätkän yläpuolisen virranhidastuman Palolaitoksen montuksi). Samasta paikasta aikanaan sain myös sen ensimmäisen kirjon ylävirtaan heitetyllä seitsemän senttisellä Rapala Jointedilla, joten kyllä kirjollekin tuo rajusi uitettu houkutin tuntuu välillä kelpaavaan.

Palolaitos1

Tämä on se paikka, jota meillä sanotaan Palolaitoksen montuksi. Paikat nimesimme nöösipoikina ja nimitykset poikkeavat hieman yleisemmin käytössä olevista.

Saalis jäi siis laihanlaiseksi. Tällä kertaa se jäi ihan harmittamaan, sillä olin kotona mennyt uhoamaan tuovani sapuskaa pöytään. Pakko sanoa, että tuo saaliskeskeinen kalastus on voi olla ärsyttävää. Fiilistelykalastuksessa, jota pääsääntöisesti tulee harrastettua, kalansaanti on kivaa plussaa ja positiivinen asia. Saaliskeskeisessä onginnassa kalansaanti on se normaali tilanne, ja ilman jos kotiinvietävää ei nouse , niin alkaa ketuttaa. Tällä reissulla oli tarkoitus ottaa sitä kalaa ja jättää kikkailut vähemmälle, mutta pikkusäätöihin sitten kuitenkin sorruin. Heti aamusta olisi pitänyt vain laittaa kunnolla lyijyä ja pomputella larvoja pohjassa, niin tulosta olisi varmasti syntynyt.

No, ehkäpä tyydyn kuitenkin jatkossakin enemmän fiilistelemään, vaikka kivahan se olisi joskus kotiinkin saalista tuoda. Tuo kokeilu ja kalojen tavoittelu vähän standardeista poikkeavilla tavoilla (ja vähän standardeista poikkeavien kalojen tavoittelu ja uusien paikkojen etsintä) taitaa vain olla enemmän se meikäläisen juttu. Sen verran jäi kuitenkin kalattomuus tällä kerralla kaivelemaan, että vielä yksi kierros joelle oli suunnitteilla ennen rauhoituksen alkua. Ja silloin takuuvarmasti aloitan kunnon ruoppauksella!

MuuramepanoLDR_edit Tämä Nuotiomutkaksi nimeämämme paikka on yksi lempikalamontuistani koko maailmassa. Tästä on valtava määrä  hyviä muistoja. Muuramenjoen reissu pitää aina aloittaa onkimalla mutka läpi, jos vain mahdollista.

Aug 29 2011

Pirkanmaan suurin taimen

Filed under: Lihis, Perhokalastus

Jaahas, rakas harrasteemme on jälleen päässyt Aamulehden otsikoihin. Pienellä aasinsillalla Parkanon urheilukalastajien järjestämästä kisasta, jossa etsitään Pirkanmaan suurinta taimenta, on saatu kirjoittaa varsin miellyttävä kalastuskertomus lehteen. Asiallinen ja hyvin kirjoitettu juttu, ja C&R:stä puhutaan yleisölle ymmärrettävästi ilman suurempia tunteen purkauksia. Loistava juttu myös tuo taimenen rauhoitus Viinikanjoella. Eihän järviltä tuon takia sen enempää emokaloja jokeen tule, mutta askel on joka tapauksessa oikean suuntainen. Lisää moisia juttuja, pitäisiköhän sitä itse ehdotella paikallislehtiin.

Aug 10 2011

Jokioisissa jätevedet aiheuttivat kalakuolemia

Filed under: Elämä, Lihis

PK.netin erehtymätön kollektiivinen uutisbongari löysi taas jutun jätevesipäästöistä, tällä kertaa Iltasanomista. Nyt scheissea ei puskettu Vantaanjokeen, vaan Jokioisissa oli parin teollisuuslaitoksen yhteiseen jätevesipuhdistamoon tullut toimintahäiriö. Tarkkaa saasteen koostumusta tai määrä ei kerrottu (liekö edes tiedetty?), mutta kalakuolemia oli havaittu. Joesta oli keräilty 50-100 kiloa kuollutta kalaa. Pitää vain toivoa kovasti, että tämä ei uhkaa yhtä viimeisistä luonnonvaraisena läpi alennustilan selvinneistä toutainkannoista. Vaikutti ainakin uutisen perusteella, että paikalliseksi olisi tuho jäänyt.

Aug 08 2011

20 kilon hauki vai kesän virallinen uutisankka?

Filed under: Elämä, Hauki, Lihis

Jaahas, on taas se aika vuodesta, kun kesätoimitukset riipivät hätäpäissään juttuja kasaan ja vähän mikä tahansa kelpaa. Tämän päivän Aamulehti uutisoi näyttävästi paperiversion etusivulla (kannen pääjuttuna!) Vesijärvestä verkotetusta 20 kiloisesta hirmuhauesta. Juttua lukiessa kävi ilmi, että pituutta kalalla oli 115 senttiä. Tämän kokoinen kala ei ole kyllä millään ole 20 kiloa. Onneksi sen verran vaivaa on juttua varten nähty, että kyselty Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtajalta mielipidettä asiaan. Hän toteaakin, että tuon kokoinen hauki ei millään parikymppinen ole.

Taitaa punnituksessa käytetty Abun jousivaaka olla kalibroinnin tarpeessa, tai sitten todennäköisimmin on tapahtunut perinteiset: katsottu pauna-asteikkoa kilojen sijaan. Näitä samoja paunojen sekoittamisesta johtuvia uutisia on saatu nauttia tässä viime vuosina joka kesä. No, ei sitä joka kesätoimittajalta voi vaatia tietoutta kalojen pituus/paino –suhteista, hyvä että nyt on edes asiantuntijalta vähän kyselty.

Eipä siinä, komea kala joka tapauksessa, haukikauden alkua odotellessa nähdään unia moisista. Onnittelut saamamiehelle!