Category Archives: Samuli

Tenojoki 2008

Polttaa polttaa. Enää pari päivää ja lähtö Tenolle. Vettä on kuulemma aivan hervottomia määriä, enemmän kuin kevättulvassa.

Sidontapöytä ennen Tenon reissuaSamaan aikaan kun Jukka kävi vetämässä 18 tunnin heittosession Simojoella pidin “seuraa” vieraille ja sidoin perhoja. Tuli tehtyä isoja putkia jos tulvassa joutuu onkimaan. Seuraavaksi täytyy ottaa taukoa ja katsoa jalkapalloa, mutta sidontakarkelot jatkunevat aina torstaihin asti.

On se kumma, miksei sitä tule sidottua talvella?

 

 

Jukkis, 30.6.2008 klo 16:07

Järki lähtee. Melkosta kidutusta laittaa mies töihin muutama päivä ennen kesän lohireissua, kerrassaan edesvastuutonta toimintaa. Eikö meille Lohenkalastajille voisi isot AY-herrat sopia omia TES-sääntöjä? Ehdottaisin työstä vapautusta 1.6 – 31.8 välisenä aikana.  Ei tästä työnteosta nimittäin yhtään mitään tule.

Kävin lauantaina lataamassa Simolla tyhjät pois. Kuten Samuli mainitsikin, 18 tunnin heittosessio täysin kuolleella joella vaatii jo hiukan kieroja mattoja vintillä…;). Mutta minkäs teet kun polte on niin kova. Mutta eipähän tartte lähteä Tenon rantaan harjottelemaan, se on tehty jo huhtikuun lopun päivistä lähtien. Perhoverstas on pyörinyt täydellä kapasiteetilla pari viikkoa, ja eilen rohkenin ensimmäisen kerran tarttua imuriin sillä seurauksella, että pölypussi oli samantien tukossa. Mutta nyt on perhoja, satoi tai paistoi, hukkui tulvaan tai kuivui uomaan, ihan sama. Toinen mokoma sidotaan sitten rannassa.

Kuten Samuli mainitsi, Tenolla piisaa vettä. Ja sekös se huolta ja murhetta aiheuttaa. Heräsin aamulla puoli viiden aikaan pohtimaan, että mitenköhän siitä tulvasta selviää. Olen tässä työpäivän metsästänyt halpaa kertakäyttöupposiimaa. Tuntuu vaan olevan hinnoissaan nuo Power Taperit vielä. Täytynee Prismasta hakea yks rumasti lentävä Ace:n tekele…ihan kaiken varalta. Samoin kaikkea muuta tarpeellista pitää vielä varata mukaan. Reissun päältä pyrimme tekemään tilanneraporttia sen kuin aika antaa myöten. Toivottavasti Samuli on varannut kunnon nuijjan mukaan, voi olla nimittäin kohtuullisen haastava paikka saada ensin minut pois joelta ja sitten vielä Ale, meidän mökki-isäntä, kymmeniä vuosia Tenolla kulkenut rajamies. Siinä sitä onki haastetta kerrakseen.

Jukkis, 1.7.2008 klo 5:36

Heräsin mietiskelemään aamuyön tunteina, että jos isot nousuparvet ovat jo tulleet Tenoon, niin nehän ovat kovan veden myötä pötkineet ylävirtaan sen minkä pyrstöistään ovat päässeet. No, tämähän tarkoittaa sitä, että me menemme perässä. Vaikka asemapaikaksi olemme kaavailleet könkään seutua, on meillä mahdollisuus näppärästi liikkua laajallakin alueella…kaljan juontia on tosin näin tapahtuessa säännösteltävä hieman…

Metsästin eilisen illan sitä uppoanarua, mutta ei löytynyt ainakaan Prismasta. Alkaa tulla hätä. Jostain se on kaivettava. Pari pörhelöä tuli myös kietastua, Tempelhund Variantteja tuumaseen kuparitööttiin. Noihin sen on pakko ottaa.

Jukkis, 2.7.2008 klo 19:17

14 tuntia lähtöön. Kaikki valmistelu alkaa olla tehty. Vavat tarkastettu ja korjattu, siimat puhdistettu ja rasvattu. Vanhat perukkeet poistettu ja uudet viritetty tilalle. Lakkasin juuri viimeisen perhon pään, seuraava sidotaan sitten epätoivon hetkellä, hetkellä jolloin usko omiin kotona talven aikana väsättyihin luomuksiin on koetuksella. Tämä hetki varmasti tulee reissun aikana….

Strategiat on puitu aamuyön tunteina, kun uni ei enää viiden jälkeen ole tullut. Kaikki on nyt mietitty viimeistä piirtoa myöten valmiiksi. Ja aivan varmasti kun jokivarteen astuu, niin nämä mielikuvat ja suunnitelmat on samantien siirrettävä romukoppaan ja mietittävä asiat uudelleen…joki ei ole koskaan sellainen, kuin sen kotona sängyssä kuvittelee olevan. Lisää paineita toi kotipuolesta tulleet terveiset ja Isäukon kutinat siitä, että nyt se poika taitaa ison kalan napata. Kannustuksena vanhemmilta jokivarteen lähtee upouusi Retken jakkara, jolla on niin lokoisa istuskella ja katsella virran vientiä. Kyllä on Samuli taas kateellinen :D. Kiitoksia vaan vanhemmille harrastusten tukemista, ilman sitä tästä hommasta ei koskaan olisi mitään tullutkaan.

Uuden repun lisäksi varustehankintoina Guiden AWM saa työparikseen Guiden Sink1/Sink2 Power Taperin. Pakko myöntää, että sattui lievä ylireagointi tuon synkän siiman hankinnan kanssa. Hain nimittäin eilen Tiurasta Guiden Sink4/Sink5 siiman ja kävin testaamassa sen heittolaiturille. Uppos muuten hyvin ,ei ois kivelle paljon hävinny. Ja tämähän se huoletti aamuyöstä sen verran paljon, että yhdeksän aikaan roikuin Tiura-uistimen oven kahvassa nöyränä pyytelemässä siiman vaihtoa. Toisen vavan olen jo lisävarustellut Mach:n 65:lla sink-tippillä ja supernopeasti uppoavalla perukkeella. Kahtotaanhan, mitä sieltä vavan nokasta loppujen lopuksi jokeen lentää, kunhan paikan päälle päästään.

Ei kait tässä, seuraava raportti tulee ( jos tulee ) jokivarresta, kun ehdin taukoa pitämään ( jos ehdin taukoa pitämään). Toiveta ( varsinkin turhia sellaisia ) saa aina esittää, en tiedä vaadinko liikaa, mutta yhtä isoa lähden reissulta hakemaan. Jokainen voi mielessään päätellä, mitä kellekkin se iso tarkoittaa. Mittään en luppaa, mutta kaiken teen, jotta toiveesta tulis totta. Ale oli jo yhden menettäny katkottamassa siimat. Nyt pakkaamaan pirssiä. Moro! 

Paljon on vettä virrannut Simojoessa..

.. ennenkuin tämä porukka sieltä lohen (ei titin, niitä on saatu 2 sitten kesän 2003) rantauttaa. Tänään 15.5.2008 oli meikäisen lohikauden viralliset avajaiset. Jukka oli käynyt jo viime viikolla heittämässä pahimpaan hätään, joten joki oli siinämielessä jo korkattu.

Reissuun lähdettiin sunnuntaiaamuna klo 0600 tasan. Tavoitteena oli ehtiä Hanskan niskalle ensimmäisenä, ja siitä kopaista pari paikkaa ennen luvanmyynnin aukeamista klo 0900. Suuressa viisaudessaan Simojoen rahakirstun vartija on nimittäin lopettanut lupien myynnin Internetissä. No, noin seitsemän maissa on Simojoen termeissä myöhässä. Hanskan niskalla oli paikallinen lohijorma (kuten Jukka asian ilmaisi) heittämässä lusikkaa. Ei muuta kuin seuraava kohde alle – Vähä-Taini. Sitten varsinaisella koskella meitä kohtasi karu paluu arkeen.

Paikallinen lohijantteri (kuten itse asian ilmaisin) ajoi parhaan ottimontun päälle suoraan veneellä. Hetken uisteltuaan (moottorilla!! mikä vika oli lohen soutamisessa?) kaveri päätti ankkuroida itsensä keskelle ottipoolia. Kiva. No, tästä häkeltyneinä hörppäsimme kahvit ja painuimme alavirtaan tekemään pari laskua.

Ankkuri ottimonttuun

Muutama (no 5, **tti) perhoa pohjassa myöhemmin vaihdoimme koskea ilman tapahtumia. Olin jättänyt pohjaan kaikki Pupujussit ja pari muuta Simon ottiperhoa. Tähän väliin huomautus, ettei kirjaimellisesti voida puhua ottiperhoista sillä kalaa ei tavallisesti tule. Ottiperhoiksi nimitän nyt kuitenkin niitä pyyntöjä, joihin syystä tai toisesta on kehittynyt luottamus joella. Yhtä ja sama olisi kyllä uittaa märkää villasukkaa, silläkään ei nimittäin ole tullut ainuttakaan kalaa. Sinänsä mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että niillä kahdella perholla joilla todistettavasti olemme Simojoesta lohta saaneet, ei juurikaan tule kalastettua. Tämä siksi, etteivät ne ole ns. ottiperhoja vaan epätoivossa valittuja satunnaisia perhoja. Ja kyllä, tämä kuulostaa jokirannassa pohdittuna täysin loogiselta ajatuksenkululta.

No, selitykset sikseen ja lyhyesti loppukliimaksiin.

..

..

Noniin, eli sitä ei ollut. Pari koskea, unohtunutta makkarapakettia ja noin miljoonaa sääskeä myöhemmin totesimme että tässähän se nyt oli ja mukavampi oli täällä kuin kotona ja hulluhan täällä joella käy mutta millos mennään uudestaan?

Ai niin, ja pyydettiinhän minua ja Jukkaa sentään kalastusoppaaksi Lohirantaan mikäli paikalle siunaantuu yritys- tai ulkomaalaisvieraita. Ilmoitimme toki olevamme käytettävissä jos tarve vaatii. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, vähän sama fiilis kuin olisi valittu Saharan uimamaisteriksi.

This is fly -lehti

Törmäsin kesken työpäivän vahingossa mielenkiintoiseen perhokalastusjulkaisuun. Kyseessä on US and A:ssa julkaistava online perhokalastuslehti. Sitä voi selata suoraan selaimella ja lueskella vähän niinkuin omaa lehteä.

This is fly -lehti

Mukavan asiasta tekee se, että lehti on ilmainen ja ainakin ulkoasultaan varsin tuore. Ja lehti on täynnä siistejä mainoksia.. varsinaista tekstiä on suorastaan häkellyttävän vähän jos vertaa vaikkapa vanhainkoteihin suunnattuun Perhokalastaja -lehteen.

Kannattaa ainakin tutustua, ei nimittäin maksa mittään.

This is fly ›››

Paljon on tietä Suomen maassa

Ja aika monta kilometriä vaaditaan kalan pyydystämiseen. No, meidän Toutainreissut vapun jälkeisenä viikonloppuna menivät kalastuksellisesti vähän penkin alle. Oltiin auttamatta myöhässä.

Juhiksen tiukat tärpit päästettiin kasvamaan jo ennen rantauttamisvaihetta “tää on ihan pieni” ja sitten se jo painaa alavirtaan niin että tutisee. Viikonlopun saalis 2 salakkaa, kilometrejä reilu 1200.

Haukea sentään on tullut, ja hyviä haukilahtia on löytynyt tälle keväälle. Selkeästi isoimmat ja parhaimmat saaliit tulivat ihan välittömästi jäiden lähdön jälkeen.

Kuten monesti aikaisemminkin, kansakuntamme tuntoja on onnistunut asian tiimoilta ynnäämään artistiryhmä Kummeli.

Seuraavassa: “Catch A Fish”: “Jalokala ui raukeana haaviin. Ajatuksissani tuore suolattu lohi, loimulohi, savulohi, lohi, hiillostetut lohievät ja tietysti lohikeitto.”

Ja tärkein, “Paljos siika maksaa kilo?”

Torstai klo 05:17

Tämä on taas niitä öitä etten oikein saanut nukuttua. Illalla jäi liikaa asioita ilmaan ja turhan monta sähköpostia vastaamatta. Heräsin puoli neljältä, hetken aikaa pyörittyäni päätin lähteä töihin.. matkalla nouseva aamuaurinko vei ajatukset kesäiselle lohijoelle. Piti oikein ajaa Tuiran kautta ja käydä katsomassa virtaavaa vettä.

Ensi kesän reissusuunnitelmat ovat vielä auki. Norjan vielä epäselvä lohipolitiikka jokien avaamisen tai sulkemisen suhteen on sotkenut suunnitelmia tai ainakin niiden tekoa. Ensimmäinen reissu on ajastettu heinäkuun alkuun, tosin ei vielä mitään hajua että minne. Toinen lienee parasta hoitaa elokuun puolella kun joilla on jo vähän hiljaisempaa. Suuntana Finnmark, joki tavallisen epäselvä. Todennäköisesti sitä päätyy taas komppaamaan Repparin rantoja jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Oli niin tai näin suunnitelmat täsmentyvät lauantaina kun Jukan kanssa kokoonnutaan tekemään sotasuunnitelma heinäkuuta varten. Meinasin samaan syssyyn ehdottaa heittoharjoitteluringin pyörittämistä kevään mittaan – pahimpaan hätään.

Enää pari viikkoa vappuun, ei sillä että sitä erityisesti odottaisin, nimittäin Verottaja on määrännyt pääomatuloverotuksen maksupäiväksi 30.4. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että olisivat voineet vittuilla samantien suoraan päin naamaa ja laittaa sen Suomalaisen Työn Päivälle 1.5. No, enpä ala nyt avautumaan yrittäjän arjesta tai Suomen hyvinpahoinvointiyhteiskunnan verojärjestelmästä sen enempää vaan jatkan oikeita hommia.

Niin, ja vappuhan meinaa että seuraavana viikonloppuna on suunta kohti Tamperetta ja toutainjahtia. Joten kyllä sitä vappua sitten ehkä vähän odottaakin 😉

Nopiaa reissurapsaa 29.3 – 31.3

Yllättäen jäi tämä reissuraportin kirjoittaminen muiden kiireiden varjoon. Ei ole ihan ensimmäinen kerta. Koitin tuota Tampereen unelmien pokamiestä saada kirjoittamaan raporttia mutta oli kuulemma liikaa naisia kimpussa ettei nytjustkerkiä.

Vaan, kauden ensimmäinen reissu suuntasi Viitasaarelle sumaritaimenten perään Kärnänkoskelle. Kiireisille todettakoon että kalaa saatiin ja kylmä oli. Edeltävä viikko jännättiin lumimyrskyn kourissa josko parempi keli ehtii viikonlopulle ja ehtihän se. Korreja oli liikenteessä reilusti, välillä rantapenkassa kävi oikea kuhina kun nymfit taivalsivat puurajaan kuoriutumaan.

Perjantaina ammuimme Viitasaarelle hivenen kiireellä, patonkikärry (Citroen C3) oli ollut Veholla huollossa toista päivää ja huoltopäällikköä piti vähän kovistella että auto on nyt saa-ta-va viikonlopuksi. No, klo 15 purkin sai noutaa ja 350e köyhempänä päästiin reissuun. Pekka kyytiin keskustasta ja nokka kohti etelää. Maittavan GP setin jälkeen päästiin Viitasaarelle johon Juhis oli tempaissut bussilla. Vähän lisää kebabia naamariin ja majoitukseen Wiikin kartanoon. Majoitus osoittautui mitä 1800-lukulaisperhokalastukselliseksi, ja mietimmekin pitäisikö aamiaiseksi nauttia teetä maidolla.

Ei tarvinnut. Lauantai valkeni mitä kirkkaimpana ja hienoimpana päivänä ja tempaisimme naamariin äärimmäisen tuhdin aamupalan. Pekka taisi syödä 5 karjalanpiirakkaa, muutaman sämpylän, vähän muroja, muffinssin, pari kananmunaa ja muuta perusaamiashöttöä. Kolmeen pekkaan (ha-ha) upposi melkein koko Kartanon aamupalat. Lupien ostoon ampaisimme muutaman yrityksen jälkeen “hei pojat.. mulla ei oo kahlukamppeita mukana” -> U käännös. Kymönkosken kauppa on kyllä loistava tuulahdus jotain mennyttä. Rauhallinen ja leppoisa ympäristö höystettynä mukavalla palvelulla. Ja löytyihän sieltä Pekallekin kollega 😉

No, vihdoin asiaan eli koskelle. Korreja tosiaan oli reilusti liikkeellä, kalaa pinnassa vähän vähemmän. Korkkasin tilin parilla taimenella välisuvannosta, tappopeliksi yllättäen musta Bunny Leech.
Perässä roikotin sitkeästi eri nymfejä mutta kaikki tapahtumat kolisivat Bunnyyn. Pinturivapa pysyi minulla ensimmäisen päivän pitkälti käyttämättä.

Pieni takaisku tuli lauantaina kun menin urheilemaan ja tipuin jäihin loppuliun vieressä. En tajua, jää oli kestänyt edellisinä vuosina ihan hyvin! No, onneksi ranta oli lähellä ja olin hivenen varautunut hasarditemppuun. Kahluutakin nyörit olivat tiukilla, huppu päässä ja kahluuhousujen vyö kiereällä. Silti hivenen säikähdin kun yhtäkkiä vesiraja seisoo puolivälissä aurinkolaseja. Pääsin ylös ilman suurempaa dramatiikkaa ja onnistuin kastumaan vain hivenen. Varavaatteet ylle ja meno jatkui, tosin ei enää jäillä.

Tähän hätään en muista montako kalaa kepitimme lauantaina, joka tapauksessa isoin rannalla käynyt oli meikäläisen ~ 50cm hyväkuntoinen taimen. Kaikki tapahtumat yleisnymfillä, pinnassa oli varsin hiljaista.

Sunnuntai valkeni vähän tummempana, mutta yhä lämpimänä päivänä. Ampaisimme vähän vähemmän tuhdin aamupalan jälkeen joelle (ei tuntunut olevan nälkä, käsittämätöntä). Oulun pojat Kari ja Perttu olivat jo joella, tosin näin pojista vilauksen vasta puoliltapäivin. Sunnuntaina välisuvannosta Juhis kepitti pari kalaa mustilla Bunny Leecheillä, kuinkas muuten. Minä karkuutin hyvän kalan hel-vetin kylmän kahlausoperaation päätteeksi.

Suurin osa sunnuntain tapahtumista tuli ylempää seuraavasta suvannosta. Siellä oli useita pintovia kaloja ja pojat pääsivätkin tarjoamaan näyttäytyville kaloille pinturia. Kaloja kävi rannalla useampia, tosin vain muutamia mitallisia.

Reissun kokonaissaldoksi jäi 10 taimenta, joista suuri osa mitallisia. EI lupaa huonompaa tälle(kään) kaudelle.

Kausi auki!

Pitkästä, pitkästä aikaa. Talvi alkaa taittumaan ja uusi kalastuskausi on taas edessä. Juhis, allekirjoittanut ja Otamon Pekka suuntaamme viikonlopuksi kohti Viitasaarta ja Kärnänkoskea. Ainakin kelit näyttävät olevan viimeisen päälle kohdillaan.. toivottavasti sumareita ja kaloja näkyy.

Raporttia kuvineen luvassa heti kunhan reissusta kotiudumme.

Hiljaiseloa

Viime viikkoina on tullut lähinnä väännettyä töitä ja öö.. töitä. Kalastusrintamalla on siis luvattoman hiljaista. Hivenen alkaa jo polttelemaan kesän suunnitelmat, ja sumarikalaankin pitäisi päästä. Mitenkähän nykyisellä tulvatilanteella onnistuu sumarikalastus?

Pakollisena kevennyksenä hauen koulutusta 😀

Vielä MM-kisoista vm. 2007

Nyt kun alkaa olla perhokalastuksen MM 2008 lähellä (eli kaukana: Uudessa Seelannissa) niin pitää vielä laittaa pari muisteloa viime vuoden kisoista Simojoelta. Bongasin Tsekkiläisten avautumisen asiasta, jossa oli kyllä huvittavaa settiä. Suomalaisilla oli mm. vahvin soutumies järviosuudella. Jep 🙂

Mukava oli myös löytää valokuvia aiheesta, Juhiksen kanssa oltiin valvomassa kisoja mutta valokuvia on aika vähän. Täällä Jarin blogissa on artikkeli kuvien kera ko. tapahtumasta.  Toisesta kuvasta ylhäältä, vasemmasta reunasta voi jopa bongata allekirjoittaneen.

Sidontapöytä siivottu

Mitäpä muuta sitä sunnuntaina kuin siivoaisi? No, tässä on aamu tullut pestyä pyykkiä, imuroitua ja tehtyä muitakin hallitustyöskentelyn velvoittamia toimenpiteitä. Siinä sivussa tuli siivottua ja imuroitua sidontapöytä, tai tarkemmin kaappi. Olen ollut hankintaani tyytyväinen, ostimme viime talvena Ikeasta kaapiston joka on alunperin tarkoitettu tietokoneelle. Pienellä modifioinnilla siitä on tullut mitä parhain sidontapiste.

Vielä kun saisi nuo laatikot jotenkin järjestykseen.

Sidontapöytä 1Sidontapöytä 2Sidontapöytä 3