Monthly Archives: November 2010

Kesä ja kärpäset

Gotlannin kierrokseen on tätä kirjoittaessa enää muutama päivä. Torstaina starttaamme Turusta kohti Tukholmaa ja tuota hopeanhohtoisena mielen perukoilla siintävää legendaarista goottien maata. Katkaa on väännetty ja poltteet ovat kovat, tosin tänään kotiin vauhdilla syväjäädytystä vältellen kävellessä tuli epäilys, että oikeastiko tässä muka kalalle ollaan menossa.

Viimeisimmät sääkartat onneksi lupaavat tuulen kääntyvän parahiksi etelä-länsi –suuntaiseksi viikonloppuna, ja elohopea toivottavasti kipuaa plussalle. Nyt kaikki ulokkeet ristiin, että nuo lupaukset vielä pysyvät, viime viikosta ovat jo hieman huonontuneet. On muuten pirun pätevä tuo ruotsalaisten sääpalvelu, kunhan klikkaat paikkaa kartalla, ja se antaa kymmenen päivän ennusteen niille kulmille.

Ulkopakastimessa loikkiessa tuli mieleen myös se uskomaton ajatus, että joskus on ollut kesä. Samulin pikkuveli Valtteri laittoi minulle juuri koulutyönään tekemänsä kokoelmakuvan kesän Norjan kierrokselta. Mieshän oli peesissä Finnmarkissa ihan puhtaasti kuvaajana. Video reissusta on editointivaiheessa, valmista pitäisi olla pian. Sitä (ja ehkäpä joskus samoihin aikoihin julkaistavaa kirjallista rapsaa) odotellessa fiilistellään kesää muutamilla kuvilla pohjoisesta.

Valtterin kokoelma Kuva: Valtteri Tursas

Valtterin kuvaan valikoitui työn luonteesta johtuen enemmän fiilistelykuvia ja vähemmän kaloja ja kalastusta. Se sopii tietenkin ihan hyvin näin kylmän talven keskelle, mutta jottei ihan kalatta jäädä, niin kaivoin tuolta omalta kameralta muutaman räpsyn samalta reissulta.

Laggonputous1 Putous Långfjordelvan kalavaksin mökkeröltä hieman ylöspäin. Alueen kolmesta kalaportaasta tuossa oli toinen.

Advokaten Advokaten Repparin punaiselta alueelta. Tästä kepitettiin seuraavan kuvan köllikkä Pomperolla.

Kymppi2Samuliakin hieman hymyilyttää.

Näin sidon Hollow Deceiverin

Blogistin on pakko olla hieman egomaanikko ja itseään korostava persoona, kun kerran on valmis ruotimaan tekemisiään julkisesti ja vielä kuvittelee, että jorinat jotain kiinnostaisivat. Niinpä saadessani pyynnön tehdä video Hollow Deceiverin sidonnasta, ylikorustunut egoni huokaisi tyytyväisyydestä ja pyyntöön oli vastattava.

Joten tässä on tulos, olkaapa hyvä. Tämä on siis minun tapani sitoa Hollow Deceiver hauelle tämän syksyn muotiväreissä viherkeltaisena. Se ei missään nimessä ole ainoa oikea tapa, mutta tämän tyylisillä Holloweilla olen parhaiten kalaa saanut. Videoon on tallennettu koko sidontaprosessi ongelmineen päivineen. Kuvausvälineenä toimi tyttöystävän pokkari, joten jälki ei ole kovin ammattimaista, mutta idea tulee toivottavasti esille.

Tykkään tehdä melkoisen pöyhkeitä ja profiililtaan isoja HD:tä, ja perhot ovat viime vuosina kasvaneet entisestään. Mielestäni haukiperhon pitää näyttää sellaiselta ylimielisen pöyhkeältä keikarilta, johon hauet käyvät vihapäissään kiinni tappamistarkoituksessa. Karvaa on paljon, perho on parhaimmillaan ja elävimmillään vasta kalan tai parin jälkeen. Näin sidotut HD:t ovat myös suuren karvamäärän ja paksujen schlappenruotien ansioista (takia) melkoisen suspeja. Omaan kalastukseen tämä käy hyvin, sillä porilaiset rannat ja kaislikonreunat ovat kovin matalia, yleensä sellaista metrin molemmin puolin. Turun suunnalla Josen kanssa kalastellessa perhot jäivät turhan pintasliippreiksi, syvemmissä vesissä painotusta olisi pitänyt olla. Lankaa, kuulasilmät tahi jopa epoksipää voisi toimia. Vahva painotus saattaa tosin haitata uintia, joka on mielestäni elävyyden lisäksi toinen pääasiallinen syy HD:n kalastavuuteen. Sopivasti sidottuna ja vaijeriin viriteltynä perho heittää todella nättiä sivusliippausta vedon päätteeksi.

Mutta sitten itse videoon, joka YouTuben rajoitusten takia jouduttiin katkomaan kahteen osaan. Numerot viittaavat videoista löytyviin kohtiin, selitykset löytyvät videon alta.

 

1. Materiaalit ja työkalut

Koukku: TMC 600SP

Lanka: Fireorange

Pyrstö: Vihreä schlappen ja vihreä flashbou.

Runko: Metsänvihreä bucktail ja vihreä flashbou, luonnon keltainen bucktail ja helmiäisflashbou sekä fluorinkeltainen bucktail

2. Pyrstö

Ensin pohjustus. Itse en laita bucktailia schlappenin väliin, jotkut tekevät niin. Schlappenit kiinnitetään koukulle mahdollisimman pitkänä, minä käytän neljää höyhentä. Koukun silmän ja ruodin väliin jätetään sopiva aukko, johon viimeinen bucktailnippu sidotaan. Lutrataan liimaa reippaasti pohjille.

Kuten videosta huomaa, tykkään nuhjata perhojen kanssa haukiperholle turhankin tarkasti. Haukea tuskin kiinnostaa, onko kimalteita tasaisesti joka puolella pyrstöä, mutta omaa silmään vain toispuoleisuus sattuu. Ja tunnettu faktahan on, että jos perhoon ei luota, ei sillä myöskään kalasta. Siksi asettelen yksittäisiä kimalteita perhoihin, mutta en usko, että se oikeasti olisi tarpeellista.

3. Ensimmäinen bucktailnippu

Ensimmäinen buctailnippu sidotaan lähelle pyrstöä. Otetaan parin kolmen tulitikun paksuudelta matskua ja levitellään koukulle. Tämän jälkeen vähäisemmälle karvalle jääneille alueille lisätään tavaraa. Tämä nuhjaaminen on jo hieman perustellumpaa, sillä paksun profiilin aikaansaaminen vaatii materiaalia tasaisesti joka puolelle. Varsinkin kyljet meinaavat välillä jäämään liian ohkaisiksi. Bucktailin kääntämisen jälkeen painan sen langalla selkeästi takaviistoon oikeanlaisen profiilin aikaansaamiseksi. Päälle kimalteet, joita ei todellakaan tarvitse asetella kuten itse tykkään tehdä, ja liima.

 

4. Seuraavat niput

Toistetaan samat operaatiot seuraavilla nipuilla. Kimalteita en viimeisen nipun päälle enää laita. Näin sidottuna fläsät kimaltelevat karvojen seasta kivasti. Kuten videosta huomaa, fluorinkeltainen bucktailini ei ole ihan optimaalista, vaan liian onttoa ja tahtoo nousta pystyy sidottaessa. Kyllä senkin ojennukseen saa, se on vain vähän hankalampaa.

5. Lanka katkeaa ja muistikortti täyttyy

P**kele. Ei ole aina helppoa ei.

6. Viimeistely

Lopuksi sidotaan perholle pää ja painetaan viimeisen nipun karvat kivaan takaviistoon. Liimat päälle.

7. Suihku

Liiman kuivuttua haetaan perholle profiilia uittamalla sitä kuuman veden alla. Painellaan karvoja taaksepäin ja jätetään kuivumaan pyrstö alaspäin.

8. Lopputulos

Tuloksena on uhmakkaan profiilin omaava HD. Lopullisen muodon perho saa vasta vedessä ja parin kalan jälkeen, kun karvat hieman harvenevat ja pehmenevät.

Destination Gotland

Sami soitteli tuossa männä päivänä taimenasioissa. Olin tutustunut häneen parina viime vuotena tehdyillä Ahvenanmaan taimenreissulla. Uutta keikkaa oli taas suunnitteilla, tosin tällä kertaa Suomen itsenäisyyttä lähdettäisiin juhlistamaan vähän syvemmälle ruotsinkielisen maailman sydämeen, aina Gotlantiin asti. Säätöä riitti, mutta lopulta lupa kotoa heltisi ja muutamien päivämäärävaihdosten jälkeen reissu on nyt kasassa. Lähtö on torstaina 2.12. ja paluu tiistaina 7.12. illalla. Kalastuspäiviä reissuun mahtuu 2 kokonaista ja yksi puolikas. Tampereen possesta peesiin lähtevät Jari ja Stipe, Helsingistä on Samin lisäksi tulossa Affenanmaan reissuilta tuttu Janne ja vielä yksi sälli. Ihan kunnon orkesteri siis lähdössä matkaan. Möksät on varattu Fish Your Dream –kalastustallin kautta. Hintaan kuuluu myös yksi päivä opastettuakin kalastusta, joka yli 800 kilometriä rannikkoa omaavalla Gotlannilla on varmasti todella hyvä idea.

Nyt melkoisen talvisia kelejä katsellessa ei voi olla muuta kuin tyytyväinen reissun järjestymiseen. Olisi muuten mennyt taimenkausi plörinäksi, sillä kertaakaan en ole vielä päässyt mertsaria yrittämään, ja jos ei dramaattisia muutoksia ilmavirroissa ja lämpötiloissa tapahdu, alkaa kausi olemaan Suomen rannikolla paketissa. Harmittaa. Missä on se paljon puhuttu ilmaston lämpeneminen, kun sitä kerrankin oikein kaipailisi?

Onneksi pääsee Gotlantiin perhoaan uittamaan, pitää vain toivoa kelpo kelejä. Meri ei varmasti ole jäässä, mutta kovassa pakkasessa ei kalastus ole kovin kivaa. Eikä se pohjoistuuli varmaan paras mahdollinen kalakeli sielläkään ole. Mutta usko on vahva ja olen vakuuttunut, että Viikkarilta aikoinaan hankittu kuoharipullo poksahtaa auki ensimmäisen mitallisen meritaimenen merkiksi juurikin tällä reissulla. Tosin varsin vakuuttunut olin myös Ahvenanmaan kiepeillä, ja vielä on korkki tiukasti paikoillaan. Mutta uskoa pitää olla, erityisesti meritaimenta perholla kalastettaessa. Ei tästä hommasta muuten mitään tule.

Perhopenkki on ollut ahkerassa käytössä viimeaikoina, kun ruotsalaisten mertasten päänmenoksi on punottu toinen toistan ihmeellisempiä viritelmiä. Katkat ovat kuulemma Gotlannissa kovaa huutoa, joten niitä olen koittanut vääntää. Pattergrisen olisi kova peli, mutta ainakin paikalliset perhokaupat (ja kuulemma myös Hesalaiset) on raidattu tyhjiin mistään katkaväristä speyhäkilää edes etäisesti muistuttavasta. Tosin tuostakin perhosta tuntuu olevan yhtä monta versiota kuin tekijää, on valkoista, pinkkiä, punaista ja luonnollisen väristä, linkin GFF:n versio on vain yksi monista. Niinpä olen väsännyt keltaista ja pinkkia sekä luonnollisemman väristä katkaa käyttäen häkilänä marabouta ja peltopyytä. Koukkuina olen käyttänyt Tiemcon 811S:ää koossa 6 ja 8. Lisäksi muutamia Gränd Fjyyrejä sekä ihan rehtejä liitsejä tullut väsättyä, eihän sitä koskaan tiedä, mihin se kala lopulta ottaa.

Perhe Parin viime päivän tuotokset perhepotretissa.

Katkat Katkaa Gotlannin taimenille ihmeteltäväksi.

GeeÄffät Gränd Fjyyrit rivissä. Varsinkin tuo alempi, chartreuse valkoisella selällä ja vaalealla häkilällä oli ottavan näköinen. Kuva on taas vähän kehno, eikä siitä väritys kunnolla erotu. Treeniä tarvitsee.

Ajattelin tänään päivällä käydä kuvailemassa perhoja pihalla, kun aurinkokin paistatteli aamupäivällä pilvettömältä taivaalta. Mutta kas, kun lopulta lähipuistikkoon kameroineni päädyin, oli pilvet kerääntyneet taivaalle. Muutaman perhepotretin ehdin iltapäivän kellertävässä valossa ottamaan, ja sain jokusia kohtuullisia otoksia. Mutta kun aloin kuvaamaan yksittäisiä perhoja, hävisi aurinko kokonaan. Tarkoitus oli kuvata hienossa luonnonvalossa sinistä taivasta vasten, mutta lopputulos onnettomassa harmaassa valossa harmaata taivasta vasten oli todella onneton. Katkakuvista varsinkin tuli niin hirveitä, että en omilla rajallisilla PhotoShop –kyvyillä enää niitä kyennyt pelastamaan. Opeteltavaa varsinkin tuossa perhojen kuvauksessa vielä on. Tekemällä kait parhaiten oppii, joten ei auta kuin räpsiä. Mutta vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Oranssi

Oranssi Grändis.

Chartreuse-valkoinenChartresue-valkoinen.

LiitsiKumijalkaliitsi, aika moinen monsteri.

Pinkki katka   Parhaiten onnistunut katkakuva, ja tätäkin joutui aika rajusti retusoimaan. Muut eivät olleet julkaisukelpoisia. Hyviä perhokuvausvinkkejä saa antaa.