Author Archives: Samuli

3. & 4. Päivä: Bloody marvellous

Kaksi päivää on mennyt pilvettömän taivaan alla. Keli on ollut upea ja kalastus sen mukaista eli pirun hiljaista.

Nyt illalla kalaa tosin alkoi liikkumaan ja meillä on ollut pari tapahtumaa. Kirjoitan tätä March poolin penkalta kevyen kenttävitutuksen vallassa, nimittäin karkuutin äsken hienon lohen poolin ihan loppupäästä. March pool alkaa syvällä osuudella, johon nopeampi pintavirta laskee. Heti poolin alussa on hyvää ottipaikkaa. Sen jälkeen tulee parisataa metriä hitaampaa virtaa jossa näkyy usein kaloja pinnassa. Pooli loppuu ehkä yhteen hienoimpaan niskaan jota olen kalastanut (toivottavasti kuvasta saa jotain selvää). Täydellinen V ja muutama kivi asentopaikaksi, aijai. No, kyseisestä virran imusta tiputin juuri kalan. Se ehti vetää pari metriä siimaa suoraan koskeen ennen irtoamistaan.

Noo, ei muuta kuin uutta putkeen!

2. Päivä: Tili auki!

Nyt päästiin sitten asiaan. Jokipätkä vaikuttaa kyllä mahtavalta. Spey ei ole syvä joki, osasta kohtia kahlaisi (tuskalla) yli, ja syvissä uomissa on ehkä kaksi metriä vettä. Meidän 2,4km matkalle mahtuu noin viisi lupaavaa poolia.

Minulla kävi kunnon munkki sillä heti ensimmäisellä laskulla ehkä 100m aloituksesta sain tuntumaa lohiin. Kalastin melko tasaista virransivua 1/2 uppoavalla siimalla ja #4 Cascadella. Luulin perhon jääneen pohjaan (spey on melko rehevä joki, joka ehkä selittää käsittämättömät* hätsit) rannan lähellä, ja riuhtaisin oikein reilusti perhoa irti levätuposta. Virhe. Sitten nimittäin mentiin!

Temppuilin kalan kanssa kädet täristen korkealla jokitörmällä ja sain kalan rantamatalaan puolenkymmenen yrityksen jälkeen. Onneksi se oli hyvin kiinni. Pikaisen mittauksen jälkeen vapautin kalan. Täällä on pakko vapauttaa päivän 1. lohi, ja niiden tappamista muutenkin paheksutaan suuresti. Strategiset mitat 79cm eli ehkä 4-4,5kg! Aikamoinen lähtö 🙂

Loppupäivä meni osaltani rauhallisemmin, Jouni sai vielä iltapäivästä toisen, vähän pienemmän jalan ja yhden meritai enen. Kalaa siis on liikkeellä, ottaen huomioon että Ghillie-Simon kertoi, että viime viikolla pätkältä ei oltu saatu ainuttakaan. Toisaalta sivulauseesta sai lukea että italialaisseurue oli ehkä keskittynyt enemmän muihin Speyn tuotteisiin kuin loheen…

Veden lämpö on 9C ja se laskee silmissä, eilen päivän mittaan yli 3 tuumaa. Kohta pääsen kokeilemaan Simonin kauhuksi pintaperhoja 🙂

*) niin ne hätsit ovat ihan suuren maailman luokkaa. Eilen vesiperhosia kuoriutui niin paljon että suuta ei voinut pitää auki syömättä paria caddista. Veden pinta oli mustanaan pupanahkoja. Huh. Taimeniakin näkyi, mutta niitä ei kuulemma kalasteta kun lohtakin on. Fiksuna miehenä jätin taimenperhot kotiin joten ohjesäännön noudattaminen saattaa jopa onnistua.. Ellei sitten nousisi pomperoon… 😀

1. Päivä: Perillä ja kohta kalassa

Perille päästiin. Tuntuu hivenen siltä kuin olisi hypätty aikamatkassa taaksepäin vanhaan kalastuskirjaan – kaikki on vanhaa ja historiaa riittää sadoiksi vuosiksi. Koko Speylaakso on kyllä upea paikka. Joki virtaa vehreän laakson pohjalla ja tie mutkittelee pienestä kylästä – tai tislaamosta – toiseen. Täällä nimittäin on yhteensä 42 viskitislaamoa 😀

Kalastus on kuulemma ollut – yllätys yllätys – haastavaa. Vesi on ollut alhaalla pitkään ja kala ei ole liikkunut. Viime viikolla oli saatu vain pari n. 3kg kalaa. Vaan nyt näkyy valoa poolin päässä, toissapäivänä saatiin sadetta ja vesi nousi ainakin 30cm. Tuloksena oli että ainakin alavirrasta kalat “katosivat jonnekin”. (eli uivat ylävirtaan, kjeh kjeh. toim. huom.)

Nyt reipas tunteroinen ja oppaamme Simon tulee hakemaan meitä. On kuulemma hyvä kaveri. Saa nähdä, hän on samaisen kuulopuheen mukaan ainoa Ghillie täällä joka pitää tweedtakin kanssa -aitoa- silkkisolmiota 😀

Ja mulla ei ole mukana edes kauluspaitaa…

Lohikauden avaus: Spey 11. – 18.5

Nyt se sitten alkaa, lohikausi tällekin vuodelle. Suuntana on Skotlanti, jossa virtaa lohen perhokalastuksen tyyssija Spey. Vietän joella viikon, paikkana on Grantown-on-spey, 2300 asukkaan pikkukylä joen keskivaiheilla. Meille on varattuna 2,4km jokea joten heittämään pitäisi päästä 🙂

Kirjoitan tätä hki-vantaan lentoasemalta puhelimella. Nyt on nimittäin tarkoitus koittaa laittaa reissuraporttia livenä pitkin viikkoa. Saa nähdä miten käy, usein on nimittäin sattunut että jälkikäteen raportit ovat jääneet tekemättä tai sitten kertovat vaan huippuhetkistä.

Joka tapauksessa, taas ollaan tien päällä. Nyt nokka kohti Lontoon Heathrowta ja sieltä edelleen Aberdeeniin. I’ll keep you posted!

Ps. Juhis, sori. Ne toutainkuvat on vieläkin mulla kamerassa..

Perhonsidontaa, odotusta ja elämää

Nyt on meneillään ehkä paras hetki reissusta: odotus ja valmistautuminen. Tässä olen useamman viikon lykännyt lohikauden valmisteluja mutta tänään se koitti. Olen koko illan kasannut kamoja valmiiksi ja inventoinut perhoja, teroittanut koukkuja ja heittänyt liian monta perhoa roskiin hajonneina.

Lopputuloksena on taas pitkä, pitkä sidontalista. Jäljellä ei ole yhtään ehjää Ally’s Shrimpiä, kaikki Black Sheepit ovat enemmän tai vähemmän tohjona ja hopeisia 3/4″ putkia ei ole yhtään. Yllätys 🙂 Ja sitten vietävä tuo Cascade näyttää lupaavalta ja pari PPK:ssa ollutta DeeSnapiakin pitäisi vääntää. Aapua, reissuun enää 10 päivää — miksen sitonut näitä talvella?

Mutta aloin tässä arvostamaan perhonsidontaa jälleen kerran. Tunne on kerrassaan loistava kun saa aikaiseksi pienen ja niin kauniin esineen joka näyttää juuri siltä kuin halusi. Kun perhoresepti herää henkiin omien käsien kautta, siihen asettuvat suuret odotukset. Harvaan fyysiseen asiaan kiintyy niin paljon kuin kauniiseen ottiperhoon, jonka on omin käsin sitonut. Ostoperhot ovat kuin tusinauistimia, mutta itse sidottuihin perhoihin ruumiillistuu kaikki se pitkän talven odotus ja kaipuu joelle.

Ilman perhonsidontaa kalastus olisi vain mukavia päiviä joella. Sidonnan kautta odotus ja kaikki se mukava saa fyysisen olomuodon jo paljon ennen itse reissuun pääsyä. Kaikeksi onneksi ihmismieli osaa suodattaa epämukavat asiat reissun odotuksesta. Harvoin sitä muistaa iniseviä hyttysparvia, jäätäviä vesisateita, **tin liukkaita rantakiviä ja niitä tuhansia heittoja, jolloin ei yksinkertaisesti tapahdu mitään. Sidontapenkin ääressä takaheiton ankkuri osuu täydellisesti kohdalleen, peruke suoristuu kauniisti ja voi vähän korjata hattua onnistuneen heiton päälle. Kaikki on vielä täydellistä, hetkittäin harmonian rikkoo vain katkeava sidontalanka tai änkyräpäälle osunut runkohäkilä.

Enää yksitoista päivää ja istun taas jokirannassa, yhtä ymmällään kuin aina ennenkin. Mihin se tänään ottaa?

Sumukorennot täältä tullaan

Nyt se on lähellä. Kausi alkaa sunnuntaina Kärnänkoskella satoi tai paistoi. Sunnuntai ja maanantai on tarkoitus viettää koskella.

Viitasaaren sääennuste

Viitasaaren sääennuste

Meitä lähtee sekalainen seurakunta. Osa porukasta tulee Tampereelta Juhiksen johdolla, minä zoomaan Viitasaarelle Jyväskylän kautta ja Karin autokunta tulee Oulusta.

Viime vuoden reissu oli vivahteikas ja kalojakin saadaan. Toivotaan että tästä saadaan hyvä toisinto — no ehkä voisin skipata sen avantoon tippumisen loppuliu’ulla 😀

Laitetaan raporttia tulemaan jahka tiistaina kotiudumme.

Äijämeininkiä – NOT

Women, but not in wadersKävin läpi Huopeen kuvamateriaalia ja huomasin että kaikilla kuvilla on kaksi yhteistä nimittäjää: Kala ja Äijä. Joistain kuvista puuttuvat kummatkin, mutta ne ovat jotain käsittämättömiä epäonnistuneita maisemaotoksia.

Onneksi kaikkialla maailmassa tilanne ei ole yhtä huono.

Katso vaikka www.itinerantangler.com Kuvagalleria aiheesta tai www.womensportfishing.com.

(Vaimolle tiedoksi, kuva ei oo sitten meidän reissuilta!)

Lohilotto

Päätimme Juhiksen kanssa taas laittaa Lohiloton(*) vetämään. Tässä kuumat numerot:

Juhis

6 (koska omistan niin monta vapaa)
9 (koska se on hyvä vavan pituus)
12 (kakskätinen on 12 jalkanen pautiarallaa)
16 (yhteensä saadut lohet)
28 (helvetin kova ikä olla kalassa)
30 (harrin alamitta)
39 (koska taimen sen pitusena on vielä alamittanen, ja paskakala, mikä on älytöntä)

Samuli

1 (Simojoesta saatujen lohien lukumäärä)
4 (’04 tuli ensimmäinen lohi. Simojoesta :D)
9 (9kg ennätyskala)
11 (eniten lohia päivässä)
14 (eniten kiloja peräkkäisillä laskuilla)
17 (55″ ampupää metreissä)
36 (montako jalkaa on yhteensä meillä Sageja)

(*) Lohilotto on kalastusporukassa vuorottain lotottava lotto, jonka kaikki voittorahat käytetään lyhentämättömänä kalastukseen ja kalastusreissuihin. Tähän mennessä voittosaldo 0€. Miljoonia odotellessa.

Simojoen lohiarvoitus ratkesi

Tulihan se sieltä, totuus nimittäin. Meitä piinasi Jukkiksen kanssa koko kesän Simojoen lohilaskurin huimat lukemat. Yli 230 noussutta lohta päivässä!! Ja sitten karu totuus joella, ei mitään havaintoa kaloista.

No, onneksi kiltit RKTL:n pojat tekivät tutkimusta:

“Vilkkainta kalojen liikehdintä oli 15. kesäkuuta, jolloin 230 yli 60 senttimetrin kokoista lohta ui luotauspaikan ohi ylävirtaan ja 134 lohta alavirtaan. Kalojen edestakainen liike luotauslinjalla oli suurta, sillä alaspäin uineiden lohien osuus koko tutkimusjakson aikana oli noin 50 prosenttia ylävirtaan uineista. Koko tutkimusjakson aikana ylävirtaan ui 2 230 lohta ja alavirtaan 1 340. Kun nettosiirtymästä poistettiin talvikkolohien eli kudun jälkeen jokeen talveksi jääneiden ja keväällä mereen palaavien aikuisten lohien osuus, saatiin nousukalojen kokonaismääräksi 1 160 lohta.”

Veikkasimme jo ratkaisuksi lahnaparvia ja ties mitä, mutta tuo edestakaisin sahaus selittää tilanteen hyvin. Jatkamme harjoituksia ensi kesänä.

Lisää dataa RKTL:n sivuilta: http://www.rktl.fi/tiedotteet/simojoessa_lohenpoikasia_kohtalaisen.html