Gotlanti 2010 – lunta, hikeä ja kaksi kalaa
Jaahans, jäi tästä viime vuoden Gotlannin kierroksestakin aikanaan rapsa kirjoittamatta. No, nyt uuden reissun odotuksissa (tätä kirjoittaessa lähtöön on 10 päivää) on hyvä hoitaa asia kuntoon ja kirjoitella vähän vuoden takaisista tapahtumista.
Eli viime vuonna meidän perinteinen itsenäisyyspäivän meritaimenreissu päätettiin Ahvenanmaan heikkojen näyttöjen jälkeen siirtää hieman kauemmaksi, ja lähdimme Gotlannin kuuluisille klinttirannoille taimenjahtiin. Osallistujalistaan lopulta kirjattiin minun lisäksi Jari ja Timppa, sekä Affenanmaan reissuilla tutuiksi tulleet Sami ja Janne sekä vanhana konkarina mukaan lähtenyt Jannen isä.
Matka vaati jonkin verran suunnittelua, kuitenkin kahdella lautalla piti saarelle päästäkseen seilata. Nynäshamnista lähtevä Gotlannin lautta kulki vieläpä näin off-seasonilla vain kerran päivässä. Lopulta matkaan lähdettiin Turusta illalla 2.12. ja perillä olimme saarella olimme 3.12. illan jo pimennyttyä. Kalastuspäiviä jäi kaksi kokonaista ja yksi puolikas.
Käytännön järjestelyt saarella hoidimme helpomman kautta ja varasimme majoituspaketin ja päivän opastuksen paikalliselta Fish Your Dream –lafkalta. Opas-Pärre osoittautui varsin miellyttäväksi sälliksi ja majoitus erittäin toimivaksi, joten näiltä osin homma oli kohdillaan.
Kalastuksen osalta voisi sitten taas touhun tiivistää lyhyeen: helvatan hankalaa. Talvi tuli viime vuonna aikaisin ja ilmavirrat olivat puhaltaneet
pari viikkoa putkeen pohjoisesta juuri ennen meidän reissua. Olosuhteet olivat arktiset: puolimetriset lumihanget ja vesi siinä yhden-kahden asteen korvilla (kun se esimerkiksi tällä hetkellä Itämeriportaalin pintalämpökartoissa näyttäisi olevan lähempänä kymmentä kuin viittä). Pärre pyöritteli päätään ja kertoi, että normitalvena olosuhteet ovat harvoin yhtä karut edes helmikuussa. Tuuli ei meidänkään paikalla ollessa juuri laantunut, vaan välillä puhalteli oikein kunnolla tehden olon varsin kylmäksi, vaikkakin välillä hangessa rämpiessä kyllä hikeä riitti.
Ensimmäisenä päivänä olimme liikkeellä oppaan kanssa. Pärre pyöritti meitä ympäri saaren pohjoisosan parhaita ottipaikkoja ja juoksi joka jampan luona jatkuvasti, mutta tulos oli laihanlainen: yksi parin potkun verran kiinni ollut kala.
Pohjoisen paikkoja. Syyskalastuksessa Gotlannissa on otettava huomioon todella laajat kutupurojen laskupaikoista löytyvät rauhoitusalueet. Suurin osa tässäkin näkyvästä rannasta oli rauhoitettua.
Seuraavana päivänä paahdoimme Visbyn ohi eteläosan mestoihin tutustumaan. Täältä nätiltä hiekkasärkältä Jari onnistui tartuttamaan pinkkiin Hailiin komean, reilusti yli kilon siian rötkäleen, joka nautittiin illalla hyvin fileerattuna ja voissa paistettuna.
Jari ja siika.
Viimeisenä päivänä meillä oli kalastusaikaa enne lautan lähtöä puoleen päivään asti. Kalastimme mökin läheistä rantaa, ja sieltä lopulta onnistuin saamaan reissun ainoan kohdekalan: noin kolmekymmensenttinen taimenlapsi erehtyi pinkkiin maraboukatkaan.
Reissun ainoa kohdekala. Tällä ei vielä kuoharipullon korkit poksahdelleet.
Gotlanti on kuuluisa kalaisuudestaan (ja mikä parasta, siellä kaikki on luonnonkalaa sillä saarelle ei tehdä istutuksia) , ja netistä saakin usein lukea suomalaisittain melko hurjista saaliista. Meidän reissu kuitenkin osoitti, että ei se aina ole niin helppoa: meritaimenen kalastus on paljon myös olosuhteista kiinni. Kuusi jamppaa takoi oppaankin avustuksella kaksi ja puoli päivää ja tulos oli kaksi kalaa. Mutta uskomattoman hieno kalapaikka saari on, joten kun tämän vuoden reissua alettiin kehittelemään, oli suunta selvä. Nyt vain kaikki elimet ja ulokkeet ristiin, että kelit olisivat edes hitusen paremmat. Huonompaan viime vuodesta on vaikea mennä.
Komeita ovat Gotlannin kalliorannat.
Yksinäinen kalastajan talo jäi odottamaan uusia asukkaita, joten kai sitä pitää taas lähteä reilun viikon päästä tervehtimään.