Kolmikalaturnajaiset
Nyt on kevään ensimmäinen haukireissu takanapäin. Saalis jäi kalojen osalta varsin vaatimattomaksi, mitään emme saaneet. Mutta ulkoilua ja kuntoilua tuli senkin edestä.
Paukautimme sunnuntaina Poriin Jarin kanssa toiveina löytää jo kutupaikoille siirtyileviä haukia. Jari oli käynyt parina edeltävänä viikonloppuna jo paikkoja katsastamassa, mutta silloin jäät estivät tehokkaan kalastuksen. Nyt vesi aaltoili kuitenkin melko navakassa 
tuulessa jäästä vapaana joitain suojaisempia paikkoja lukuun ottamatta. Muuten keli oli kyllä kohdallaan, mennessä räntää niskaan viskonut sadealue loppui kuin veitsellä leikaten juuri rannikon kohdalla. Iltapäivän nautimmekin todella kauniista kevätsäästä. Kalastus aloitettiin vielä käymättömillä, mutta kartasta bongatuilla paikoilla ihan Kokemäenjoen suistoalueen tuntumassa. Varsin potentiaalisen oloista kutulahtea ja matalaa ruovikkoa alueelta löytyikin. Varmasti erittäin mielenkiintoinen paikka kalastaa, jos tähän myöhemmin keväällä kalat saapuvat kudulle. Nyt matalat lahdukat olivat kuitenkin tyhjiä. Vesi oli pariasteista, joten tässä saattoi hyvinkin olla syy kalojen poissaololle. Kolmikalaturnajaisten (kulttuurivalveutuneempi lukija huomaa tässä klassikkoviittauksen Harry Potter –kirjasarjaan) ensimmäinen laji oteltiin täällä, kun könysimme takaisin autolle. Onnistuimme valitsemaan sen kaikkein leveimmän ja tiheimmän kohdan kolme metriä korkeaa kaislikkoa. Viidenkymmenen metrin matkaan meni melkein kymmenen minuutta, ja lämmin tuli. Machetelle olisi ollut käyttöä. Kelluntarenkaan kantaminen ei ainakaan helpottanut asiaa.
Seuraava laji, pituuskahlaus, oteltiin toisella karttabongatulla paikalla. Lupaavan oloinen kaislikko päättyikin yllättäen matalaan hiekkabiitsiin. Vesi oli matalassa lämpimämpää, neliasteista. Mutta matalaa myös riitti. Kahlasimme lähemmäs viisisataa metriä rannasta polvisyvyisessä vedessä ennen kuin täysin yllättäen pohja hävisi jalkojen alta. Muutaman askeleen matkalla vesi syveni kainaloihin asti, ja kartan mukaan jatkoi tippumistaan aina tuonne viiteen metriin asti. Koitimme penkan reunaa hieman heitellä, mutta karu hiekkapohja ei antanut hyviä viboja haukien paikallaolosta. Niinpä edessä oli takaisin kahluu.
Fishermanporn. Kahluuhousut ovat sentään vielä jalassa, tosin hikisten kahluusessioiden jälkeen nekin teki mieli riipiä välillä pois. Kuvaja Jari Senbom.
Tämän jälkeen suuntasimme parille siltapaikalle. Ensimmäinen ei ollut aiemmin tuttu minulle, mutta Jari oli käynyt siinä edellisenä viikonloppuna viskomassa. Salmi oli jälleen onnettoman matala, mutta sen keskelle oli kaivettu syvä laivauoma. Uoman ruoppaus upponaruilla ei kuitenkaan innostanut, joten vaihdoimme paikkaa jälleen ripeässä tahdissa. Ehkä ne synkät olisi pitänyt vain ottaa käyttöön, sillä virvelimiehet sillankupeessa tykittivät syvää uomaa isoilla jigeillä. Kuulemma oli viimeksikin ollut samanlaisia sankareita paikalla. Ehkäpä hauet juuri parhaillaan liikkuivat uomaa pitkin kohti lahdenperukoiden kutualueita, ken tietää?
Toinen silta oli tuttu jo viime vuoden käynneiltä. Minulla on siellä varma 
paikka, karin kupeesta löytyvä melko syvä ruovikko. Siitä oli jokaisella aikaisemmalla kalastuskerralla löytynyt haukia , niin keväällä kuin syksylläkin. Nyt tältäkin ottipaikalta tuli vedettyä ämpee. Kalat eivät todellakaan olleet tyypillisillä paikoillaan.
Päätimme pamauttaa vielä illaksi vähän kauempana sijaitseville pelipaikoille. Olimme syksyllä jo bonganneet varsin toimivan näköisen sisälahden, joka oli kapealla uomalla yhteydessä mereen. Erittäin potentiaalisen oloinen kutulahti, josta tuli mieleen elävästi Samulin kanssa 2007 suoritetut seikkailut Hailuodon sisäsalmilla. Myös pohjan rakenne oli yhteneväinen. Kolmikalaturnauksen päätöslaji käytiinkin mutakahlauksen muodossa pohjaa polkien. Koivet upposivat heti polvia myöten, ja kun vähän aikaa paikallaan heiteltyään yritti lähteä liikkeelle, huomasi mutaan uponneensa jo reisiin saakka. Liikkeelle lähtö oli melkoisen hankalaa. Ehkä pitäisi kehittää jotkut lumikenkien tyyppiset mutakengät, joilla paino jakaantuisi laajemmalle alueelle ja mies pysyisi paremmin mudan pinnalla. Tummavetinen lahti oli kuitenkin nauttinut aurinkoa huomattavasti aukeampia paikkoja enemmän, ja vesi olikin jo kuusi asteista. Kävimme heittämässä myös itse kanavassa. Paikallinen isäntä tuli samaan aikaan kokemaan rannassa ollutta katiskaansa. Kalaa oli jo kuulemma liikenteessä, haukia, lahnoja ja ahvenia oli katiskasta sille keväälle löytynyt. Kehuskeli joskus aiemmin heti jäiden lähdön jälkeen heittäneensä verkot poikki kymmenisen metriä leveästä salmesta ja saaneensa 16 haukea kertakokemalla. Kas kun ei päälle vielä ihmetellyt, miten haukikannat ovat niin huonossa kunnossa. No, kalaa kuitenkin oli selkeästi liikkeellä, mutta mutapohja ei innostanut isompaan kalastusrupeamaan. Jälkeen päin ajatellen olisi ehkä sittenkin kannattanut hakea rengas autolta ja yrittää tykitellä matalan lahdukan syvimpiä monttuja kutumammojen toivossa.
Jari kalastaa kutulahden mereen yhdistävää ruopattua salmea.
Illan päätimme syksyn reissuissa onnistuneesti koekalastetun niemen kaislikoihin. Tällä jäät vielä haittasivat kalastusta, eikä perhoihin kaloja kuulunut. Pari sinttiä pelottelimme kaislikon keskeltä päivää paistattelemasta, lajitunnistus jäi tekemättä.
Tässä kävi kuitenkin vähän niin kuin pelkäsin. Emme osanneet etsiä kaloja oikeista paikoista. Perhoissa tai uittonopeuksissa ja vaikka missä voi myös olla vikaa, mutta jos kahden kaverin 10 tunnin raadannalla ei saa tärppiäkään, niin uskon, että emme vain kalastaneet oikeilla paikoilla. Minulla on kokemusta hauen pyynnistä vain kutuajan jälkeisiltä ajoilta ja syksyltä, jolloin kalat löytää melko samankaltaisista ruovikkopaikoista. Näin varhaisin keväällä hauet olivat jossain muualla, ehkäpä syvissä montuissa tai siellä siltojen uomissa matkalla kohti kutupaikkoja. Etsintöjä jatketaankin seuraavaksi todennäköisesti vasta toukokuulla kudun jo loputtua, sillä tulevana viikonloppuna en Perhomessujen ja sukujuhlien takia kalalle ehdi, ja sitten edessä onkin jo toutainkausi. Jos se tänä vuonna kestäisi yli kaksi päivää.
Jäätä löytyi vielä paikoin, mutta kyllä se kevät on viimein täällä. Kohta alkaa kauden paras sesonki.