Huove

Siitä olikin reilu kuukausi vierähtänyt, kun edellisen kerran olen perhovapaa kädessäni pitänyt. Enpä olisi kesäkuun alussa allekirjoittanut väitettä, että parhaaseen kalastusaikaan ei mies norkoile joenrannalla lohta tähyilemässä. Mutta näin se vaan elämä joskus koittelee ja ennen niin tärkeät asiat muuttuvat vähemmän tärkeiksi.

Mutta…Sain suuren kunnian olla Veli Autin aisaparina pitämässä perhokalastuskurssia Simojoen Lohirannassa elokuun 2008 puolivälissä. Heti alkuun on mainittava Herra Autista, että siinä on viimesen päälle perhokalastaja ja Herramies. Oli todella suuri kunnia tavata yksi suomen tunnetuimmista alan harrastajista. Näkemystä ja kokemusta on kaikenlaisesta kalastuksesta ja herran maailmankatsomus on sen verran avointa, että oppia siitä on todella helppo ottaa. Nöyryys ja vaatimattomuus on ihailtava piirre kalastajassa, joka on harrastanut lajia koko ikänsä. Minkäänlaiseen guruiluun tai muuhun tietäväisyyteen herra Autista ei ole. Kehitysideoita ja ajatuksia mm Simojoen profiilin nostamiseksi sen sijaan piisasi mielin määrin.

Mutta lyhyestä virsi kaunis, perjantaina paikanpäälle saavuttua vetäsin Lohirannan emännän tarjoaman päivällisen kitusiin ja kokosin vavat ja painuin Harrikosken niskalle kattomaan tilannetta. Vettä oli taas hulaillaan ja vaikeuksia kahlata saareen, mutta uintireissulta sentään vältyin. Parit laskut saaressa ei tuottaneet muuta kuin hyvää mieltä perhon lentäessä 65 machin nokassa kauniisti yli niskan. Heittäminen maistui taas pirun hyvältä ja pieni harjoitustauko oli ilmeisesti antanut vain lisäherkkyyttä heittoon.

Harriniskan kopastua ajattelin, että lähden Hanskalla piipahtamaan ennen saunavuoroa. Noin parisataa metriä harriniskan alapuolella joki tekee mutkan oikeaan ja ajattelin, että onpas mukavan näköinen kurvi omalla rannalla ja ajattelin heittää ½ tuuman pupujussiputkea muutaman heiton kivien eteen. Oisinko kerenny kymmenkunta heitto tehdä, kun kivien eestä pamahti Lohi kiinni ja heti ensi metreiltä oli selvää, että vastassa on useampi kilo Simojokelaista. 50 metrin syöksy ylävirtaan, kaksi komeaa roiskausta ilmaan, punnitus veteen noin kasin-kympin kalaksi, hyväksi paahtunut yksilö näytti olevan kyseessä. Jonkin aikaa kala kohkasi eestaas keskivirrassa ja….sitten IRTI! Täytyy sanoa, että syyllistyin kyllä varsin epäurheilijamaiseen käytökseen, kun LeCien lensi kohtuu rivakkaan rantapusikkoon. Vitutti. 9. karkuutettu kala tälle kesälle peräjälkeen. Eipä muuta.

Jukkis, Perhokalastus, Perhonsidonta, Reissuraportit | RSS 2.0 | Comment it , or