Maakuntakalakierros
Toutain on Pirkanmaan maakuntakala, joten on tavallaan ihan luonnollista, että sen perässä joutuu myös ajelemaan ympäri maakuntaa. Viime lauantain kaudenavauksessa tulikin kilometriä ihan kiitettävästi. Toutskarin perässä siis kaartelimme ympäri Pirkanmaata, tehtiinpä pieni pisto Satakunnan puolellekin.
Kierros alkoi aamusella, kun Jari ja Timppa tulivat kahdeksan aikaan meikäläistä hakemaan tuosta pihalta. Ensimmäisenä kohteena tarkastettiin tutut virtasalmet, joihin toutaimen tiedetään kutuaikoina kerääntyvän. Vaan vesi oli vielä siellä kuuden asteen kieppeillä, eli liian kylmää. Joten eikun ukot takaisin autoon, pedaali metalliin ja matka jatkui.
Seuraavalle kohteelle köröteltiin hetki. Kyseessä oli perslihaksia puuduttaneen karttaetsinnän ja useampien tutkimusprujujen selaamisen lopputuloksena löytynyt toiveiden toutaineldorado. Paikanpäällä olikin useampia nättejä koskipaikkoja, vaan sateenkaaren päässä ei tällä kertaa väijynyt kultakylkinen aarre. Jarilla oli pari mahdollista imaisua, mutta muuten oli hiljaista. Veden lämpö oli jo kivunnut yli yhdeksän, eli kututouhut olivat jo ohitse ja kalat hävinneet koskipaikoilta. Muuten tämä uusi joki oli erittäin miellyttävä tuttavuus. Luvanhinnat eivät päätä huimanneet, paikallisesta Kesportista hankittu lappunen kustansi 5€. Siis koko kaudelle. Tosin joki ei lohikalapitoinen ole, joten lääninluvallakin kalastettavissa. Paikallinen jantteri kävi virvelillä viskomassa isoa punavalkoista popperia, joten syönnöstävän toutaimen kalastus koskipaikoissa on varmasti mahdollista. Tänne pitää ehdottomasti palata, ja onpahan nyt kausilupakin plakkarissa.
Nättejä koskipätkiä löytyi useampiakin, tässä yksi.
Timppa onkii loppuliukua.
Muutaman tunnin tyhjän tahkoamisen jälkeen pojat alkoivat ehdotella palaamista tutuille kalakohteille. Jari suoritti pikaisen puhelintiedustelun Siuron suuntaan, ja toutaimet olivat koskeen kuulemma saapuneet. Joten nokka suunnattiin takaisin kohti kotikontuja.
Matkalla käytiin vielä tarkastamassa tilanne muilla tutuilla kohteilla. Haihussa vesi oli lämmennyt yli yhdeksän asteen ja kausi paketissa. Vedenlämpöäkin tarkempi indikaattori oli paikallisen perhokerhon jermujen häviäminen heittolaiturin passipaikalta. Lohipoolin tunnelmaa vahvistivat jokirannassa kuullut uutiset. Toutaimet olivat tulleet koskeen vappupäivänä, heti ensimmäisen visiittini jälkeen ja lähteneet perjantaina, päivää ennen seuraavaa vierailuani. Ei ole helppoa ei.
Kävimme vielä pyörähtämässä Lempäälässä Herralankoskella. Tällä vesi oli jo kymmenasteista, kirjolohiparvet ja taimenet nousseet koskeen ja väkeä kuin Rovaniemen markkinoilla. Joten ammattimaisen körssitauon jälkeen väki takaisin autoon, sillä suursärkiä tänne oltiin tultu kalastamaan, ei mitään hemmetin lohikaloja!
Tämänkertaisen tour de toutaimen viimeinen kohde oli Nokialla sijaitseva Siuronkoski. Läheisestä sijainnistaan huolimatta kyseinen koski ei ole kuulunut meikäläisen vakirepertuaariin. Lyhyt ja syvä ryöpsähdys ei ole perhomiehelle ideaalipaikka ja tämän tyylistä ongintaa tuli ehkäpä Tammerkoskella aikanaan harrastettua jo tarpeeksi. Siuro osaa myös olla välillä varsin ruuhkainen. Tappituntumalla kalastamisesta tulee minulle
kiireellinen tuntuma. Paikkojen kalastus rauhassa on hankalaa, kun joku hönkii koko ajan niskaan ja heittopaikka valitaan sieltä missä tilaa on. Tähän asiaan tosin voi suhtautua myös toisella tavalla. Kalastus voi olla myös varsin leppoisaa, jos välillä aina istuu alas odottamaan vuoroaan ja samalla rupattelee muiden kalamiesten kanssa mukavia. Lauantai-illan kunniaksi koskelle oli saapunut kymmenkunta onkimiestä, mutta homma toimi mukavasti, kun kohteliaat kanssakalastajat kyselivät, että joko tälle heittopaikalle olisit tulossa. Mukavaa väkeä tuo Siuron vakkariporukka muutenkin on, tosin meikäläisen sisäänajoa helpotti se, että Jari kuuluu tähän aktiivijengiin. Muutenkin pitää muistaa hattua nostaa puuhamiehille, kun jaksavat hienoa kalapaikkaa ylläpitää.
Tänä vuonna toutaimet tuntuviat tykästyneen luonnonuomaan. Jari oli käynyt talven aikana räjäyttämässä reiän voimalauoman ja luonnonuoman väliseen kivisuisteeseen (ihan luvan kanssa ja tilaustyönä, toim. huom.) ja samassa rytäkässä oli "vahingossa" muutamia mopoauton kokoisia kiviä unohtunut jokeen. Niinpä sillan yläpuolelle luonnonuoman molemmin puolin muodostui mukavat peilit ja virransivut, joissa toutarit tykkäsivät puljata. Moisia ei aiemmin kuulemma ole paikalla ollut. Jari ja Timppa miehittivät Koskibaarin puoleisen rannan, minä 
sukelsin keskisaareen voimalauomaa lirkkimään. Kohta Jarilla oli Pike Booster luokilla, kun toutari tempoi siiman päässä. Enpä heti muista nähneeni yhtä rajusti taipunutta vapaa, mutta silti kala väkipakolla kovassa virrassa veti sillan alle ja lopulta kietoi perukkeen kiviin. Myös Timppa sai pidellä hetken ensimmäistä toutaintaan, kun puolentoista kilon kala oli jäänyt niskasta kiinni tinseliin. Hetken rypistelyn jälkeen sekin irtosi. Perhomiehiä kerääntyi tapahtumien jälkeen baarin puolen rannalle useampia. Koitin vähän ehdotella kiertävän rinkisysteemin perustamista, mutta taisi käydä kuten sille eräälle vääräleualle, joka Alakönkään särkillä ehdotti kalastusta ylävirtaan pinturilla: en oikein tullut ymmärretyksi. Tapahtumia ei kuitenkaan illan aikana enää kenelläkään ollut, joten mekin siirryimme baarin puolelle kannustamaan Leijonamiehistöä voittoon.
Tein vielä sunnuntaiaamuna parin tunnin piston koskelle. Nuori virvelikaveri sai baarin puolelta yhden kolmen kilon kalan, joka sekin oli ikävä kyllä niskasta kiinni. Minulla ei ollut imaisuakaan. Timppa oli käynyt maanantaina koskella ja päässyt neljää kalaa pitelemään, ja Jarillakin oli tiistaina ollut joitain kaloja kiinni. Tänään keskiviikkona oli puoleen päivään mennessä raporttien mukaan jo vesi lämmennyt ja kalat hävinneet. Eli taisi tältäkin toutarin kutukaudelta jäädä meikäläiselle luu käteen. Mutta odotellaan hetki, kun tuo vesi lämpenee tuonne 12 asteen paremmalle puolelle, alkaa syöntilätinä koskilla taas, jospa silloin saisi onnistumisia. Sitä ennen päästäänkin haukikalaan, huomenna lähdemme kohti Paraisia, jossa kapteeni Hollingworth ja hänen paljon puhuttu veneen uusi keulamysteeri ottavat vastaan juhlavin menoin.
Siuron luonnonuoma ja perhomiesten kokoontumisajot. Tuo luonnonuoma on varsinkin näin isommalla vedellä erittäin nätti. Myöhemmin kesällä neulapato lyödään kiinni ja uoma kuivuu pikku puroksi. Saa nähdä, lisääkö tuo vasemmalla vähän vilahtava Jarin räjäytystyön tulos vesimäärää ja uutta mielenkiintoista kalastusaluetta kuinka paljon.
Tour de Toutaimen virallinen kulkupeli.