Luonnonkalaa
Kevät etenee ja vieroitusoireet pahenevat. Tässä joutuu vielä kuukausitolkulla odottelemaan perhokalalle pääsyä, mutta koulu- ja työhommat ovat pitäneet kiireisinä viime aikoina (pahoittelen hidasta päivitystahtia). Ajatukset ovat vieneet kuitenkin kasvavissa määrin kohti kalahomma ja tulevaa kautta.
Toutaimen kutuaika on ensimmäisiä keväällä käsillä olevia paremman luokan kalastussessioita. Touhun suosio on kasvanut kovasti, ja esimerkiksi perhokalastajien suosima Haihu tapaa olla pahuksen tukkoinen parhaaseen sesonkiaikaan. Isommat virvelimiesten kosket vasta ovatkin täynnä, tarinat Siurosta kertovat kalastajaa kivasti viettävällä rannalla olevan kolmessa rivissä. Vielä 80-luvulla asiat olivat kuitenkin kehnossa jamassa. Pirkanmaan maakuntakalanakin tunnettu toutain oli hävitä vesistörakentamisen ja saasteiden myötä Suomesta kokonaan, vaan 90-luvulle tultaessa sitä opittiin viljelemään ja istutustoiminta saatiin käyntiin. Sittemmin olenkin miettinyt kovasti, miten nämä nykykannat pysyvät pystyssä, löytyykö luontaista lisääntymistä vai jatkuuko istutustoiminta edelleen?
Vastauksia löytyy internetin ihmemaasta, kunhan osaa niitä kaivaa. Jari oli Kokemäenjoen Vesistönsuojeluyhdistyksen kotisivuilta löytänyt linkit tutkimukseen, jossa seurataan toutainkannan tilaa Kulo- ja Rautavedessä sekä Kokemäenjoella. Kiitän Jaria taidokkaasta datanlouhinnasta ja laitan linkin läpyskään eteenpäin täällä:
http://www.kvvy.fi/tietosivu.php?sivu=selvitykset_tutkimukset&kieli=fi
Varsin mielenkiintoista tietoa toutaimesta sisältävän tutkimuksen sanoman voisi tiivistää seuraavasti: kun kalastat toutainta, kalastat luonnonkalaa, ainakin Kokemäenjoen vesistössä. Istutukset on lopetettu jo 2000-luvun alussa, mutta tutkimuksissa on löydetty paljon myös nuorempia, luonnon kudusta peräisin olevia ikäluokkia.
Toinen esille nostettava seikka on toutaimen hidaskasvuisuus. Tiesin asiasta jo aiemmin, mutta tässä tutkimuksessa esitystapa on poikkeuksellisen selkeä. Toutaimen kutukypsyys riippuu tutkimuksen mukaan enemmän pituudesta kuin iästä. Naaraat tulevat kutukypsiksi vasta n. 60 sentin pituisina. Tämän pituuden toutain saavuttaa Kulo- ja Rautavedellä keskimäärin 9 vuoden iässä, Kokemäenjoella vielä hieman myöhemmin. Vanhimmat tutkimuksen aineistoissa mainitut yksilöt ovat olleet 16 vuoden ikäisiä.
Olisikin varsin mielenkiintoista tehdä vertaileva tutkimus, jossa verrattaisiin toutaimen palautusistutuksen onnistumista vaikkapa Keski-Suomen vähemmän menestyksellisiin taimenistutuksiin. Molemmat lajit kuitenkin kutevat joessa ja ovat kärsineet virtavesien rakentamisesta. Miksi toutain kuitenkin lisääntyy Kokemäenjoen vesistössä luontaisesti, mutta taimen kutualueiden kunnostuksista huolimatta on hätää kärsimässä Keski-Suomessa? Ovatko kutualueet kuitenkin niin erilaisessa kunnossa, kohdistuuko vaeltavaan taimeneen sen elinaikana kohtuuton pyyntiponnistus vai onko taustalla jotain muita tekijöitä? Itse epäilen pyynnin isoa osuutta. Toutain kun ei ruokapöydässä ole kummoinen kala, niin kuten tutkimuksessakin todetaan, tapahtuu sen kalastus pääasiassa C&R:nä. Niinpä jopa erittäin hidaskasvuisen toutaimen kannat on saatu toipumaan. Ikävä kyllä en taida omalla opinalalla millään saada gradua toutain- ja taimenkantojen vertailusta läpi (ei ehkä edes vaikka sillä perustelisi vallitsevan kalastonhoidon aikana hyvin tarpeellista Nato-johtoista taimenpoliittista interventiota Suomeen), joten tämä tutkimus on jätettävä asiaan paremmin vihkiytyneille tahoille. Saa plagioida, por favor!