Monthly Archives: March 2011

Avoveden äärellä

Kävin viikonloppuna piipahtamassa kaverin polttareiden merkeissä päivä Tukholmassa –risteilyllä. Pitkän talvisen kärvistelyn jälkeen visiitti avomeren äärelle, vaikkakin ilman vapaa, oli mitä ilahduttavin kokemus. Yllätys oli, että jäästä vapaa meri alkoi jo lähes satamasta. Suomenlinnasta olisi jo helposti päässyt heittämään jäiden lähtöä seuraaman tuleville taneleille, ja avointa selkää näytti pääkaupungin edustalla muutenkin riittävän. Tiedä sitten, mikä on tilanne Lauttasaaren rannassa, mutta kohta luulisi sinnekin jo pääsevän kalalle. Eikä siitä enää hirviän pitkään pitäisi mennä, että taimenapajat Selkämerenkin puolella avautuvat. Ilahduttavan keväistä oli myös Tukholmassa, jossa lumi oli sulanut, meri avoinna ja lämmin kevätaurinko porotti.Kustaanmiekka

Kustaanmiekassa pääsisi jo varsin kivasti taimenkalalle.

Täällä Tampesterissa lunta ja jäätä vielä piisaa, mutta se sulaa kovaa vauhtia. Keskustan kaduilta sulamisvedet näyttävät ainakin osittain päätyvän Tammerkoskeen Kehräsaaren kohdalla. Voin vain kuvitella, minkälaista hiukkas- ja bakteerikertymiä keskustan kaduilla talven ajan maannut lumi on kerännyt. Kaupunkilehti Moron testissä tulokset olivat paikoin varsin karuja. No, en voi sanoa tutustuneeni kaupungin viemäröintijärjestelmiin niin syvällisesti, että osaisin sanoa vaihtoehtoja tälle meisingille. Kyseessä taitaa olla jonkinlainen ylivuotoputki pahimman ajan varalle, sillä tavaraa tuntuu koskeen valuvan vain keväällä tai todella rankkojen sateiden aikaan. Varsin karun näköistä putkista tuleva vesi kuitenkin on.

Tammerkoski

Putki tuuttaa tavaraa pihalle 22.3. Kehräsaaren kohdilla. Päivän kuvat ovat taas kännykameratasoa, tätäkin joutui melko rankasti retusoimaan, jotta edes osa mutaisasta todellisuudesta välittyisi. Kuvan alaosasta saa ainakin aavistuksen värierosta.

Ahvenen luonne

Kalamiesten mielestä kaloilla on luonne. Varsinkin silloin, kun himoittua saalista ei saada, on se pentele niin ovela. Kitkan vanha viisas ei niin vain ole huijattavissa. Ärsytysvärisiin perhoihin kalat käyvät kiinni vihoissaan ja joskus kalat tulevat rohkeasti tai ihan vain uteliaisuuttaan katsomaan kahlaavan kalastajaa.

Olen pitänyt tätä ilmiötä aikaisemmin lähinnä peri-inhimillisenä tarpeena antaa muuten niin vieraalle eläinlajille ihmismäisiä piirteitä. Todellisuuspohjaa en väitteillä uskonut olevan. Mutta Ylen haastatteleman biologin mukaan luonne voi hyvinkin olla selittävä tekijä myös kalojen käyttäytymisen kohdalla. Professori Raine Kortet väittää, että jopa kolmannes eläinten käyttäytymisestä voi selittyä persoonallisuudella.

Ensimmäisenä heräävien kriittisten kysymysten (Miten mitataan kolmasosa käyttäytymisestä? Kuinka suuri vaikutus on kalojen kohdalla? Tarkempi tutustuminen tutkimuksiin toivottavasti vastaa näihin kysymyksiin.) lisäksi tiedolla on varsin mielenkiintoisia implikaatoita.  Kortet kertoo yli tuhannen pilkkiahvenen otoksella tehdystä tutkimuksesta.

Rohkeimpien hanakkuus voi johtaa siihen, että rohkeimmat eivät pääse lisääntymään, jos vesistössä kalastetaan paljon.

– Tällöin ujoimpien, hitaasti kasvavien ja pienempien kalojen jälkeläiset menestyvät tässä kalastuksenalaisessa populaatiossa paremmin, sanoo Kortet.”

Saman suuntaista spekulaatioita oli taannoin Pohjolan Perhokalastajassa koskien Norjan lohta (en nyt tarkasti muista numeroa tai kirjoittajaa, olen pahoillani). Artikkelissa arveltiin, että jo reippaasti yli sata vuotta jatkunut kalastuspaine Norjan lohijoilla on vaikuttanut jokeen nousevan lohen ottihalukkuuteen. Kun herkästi perhoon tarttuvat kalat on nyhdetty ylös, ovat passiivisemman luonteenlaadun omaavat ovat päässeet lisääntymään. Kortetin tutkimus antaa tukea tälle väitteelle. Ehkäpä Kuolan jokien suursaaliit eivät perustu pelkästään suurempiin kalamääriin, vaan myös luonteeltaan rohkeampiin tai uteliaampiin kaloihin? Pääasiassa C&R:nä tapahtunut kalastus, jota sitäkään ei ole vielä harjoitettu läheskään samanlaisia aikoja kuin Norjassa, ei poista herkkäottisia kaloja ja saaliit ovat parempia. Olisipa taas apurahahakemuksen paikka pientä tundran tutkimusmatkaa varten.

Hucho Taimen

Potkitaanpa kevään kunniaksi blogiakin taasen toimintaan pimeän talven jäljiltä. Netissä tulee surffailtua ja törmäiltyä usein vallan mielenkiintoisiin paikkoihin. Toisinaan nuo liittyvät perhokalastukseen vallan suoraan, toisinaan vähän mutkan kautta. Viimeaikoina on tullut tutkailtua erilaisia kalakantojen tilaan ja hoitoon liittyviä linkkejä. Pk.netin kautta löytyi hieno pätkä Natioal Geographic Societyn rahoittamaan  Megafishes –projektiin liittyen. Projektissa tutkitaan pariakymmentä makeanveden suurpetoa.

Varsin mielenkiintoinen osuus oli tuosta Hucho Taimenesta (onko se nyt siperian jokilohi sitten suomalaiselta nimeltään?). Mongoliassa käyvät näitä valtavan kokoisia lohikaloja onkimassa. Olisi kyllä varmasti mahtava reissu lähteä tuonne päin käymään: lenokeja pintureilla ja taimenia hirmutinseleillä. Hieno videokin oli jutun yhteyteen tehty, ja siinäkin suosittelevat kovasti C&R:ää suojelukeinoksi. Koskas meillä päin alettaisiin näitä kotoisa taimenia suojelemaan yhtä suurella innolla?

Mielenkiintoinen kysymys on muuten myös tuo tieteellisestä nimestä löytyvä Taimen. Onko sanalla jotain yhteistä ugrilaista alkuperää oman taimen –sanamme kanssa, vai mistä lienee samanlaisuus johtuvan, tiedä häntä.

Tampereen kevät

On parempi kuin Pariisin kevät. Nyt kun jaffa alkaa poraamaan silmää ja lämmittämään päivällä kelit erinomaisen keväisiksi, alkavat vapakäden pakkoliikkeet pahenemaan. Nykimistä hillitäksemme kävimme Jarin ja Jari taivuttaa vapaaTimpan kanssa Tammerkosken niskalla Mältinrannassa hieman harjoittelemassa heittoa. Pojjaat ovat hankkineet talven aikana kahden käden kepukat, ja nyt pitäisi niillä vielä opetella heittämään. Lähdin siis näyttämään heiton mallia, tosin tässä tapauksessa opettajakin on varsin puolitaitoinen ja kovasti opastuksen tarpeessa. Oma heittäminen olikin hieman tukkoista. Osa mahtoi johtua siitä, että olen tottunut ampupäitä käyttämään, ja jätkät olivat ihan kunnon speysiimat hankkineet. Toisaalta, eipä tuo kahden käden heittäminen mitenkään kovin ammattimaisesti koskaan ole sujunut. No, jotain tolkkua pojille heittoon toivottavasti saatiin, eikä homma tunnu enää niin epätoivoiselta. Kameraa en tajunnut mukaan ottaa, joten kännykkäräpsyn on nyt riitettävä kuvamateriaalin osalta.

Tammerkoskikin kohisee keväällä komeimmillaan. Talven aikana sekä Nässyn että Pyhäjärven pinta lasketaan varsin alas, ja Tammerkoskikin paljastaa omaavansa varsin mielenkiintoiset pohjanmuodot varsinkin alaosalta Ratinan suvannon loppuliussa. Todella herkullisen näköisiä kiviä ja virranreunoja, tosin tämä kohta on kalastusalueen ulkopuolella. Mutta kiva tuossa sillalla on yliopistolle köpötellessä jäädä fiilistelemään kevättä ja Tammerkosken mennyttä suuruutta. Kyllä tämä talvi tästä taittuu ja kohta jo päästään ongellekin!

Tammerkoski

Tammerkoski pauhaa, vaahtopäinä lyö!