Perhomessut 2010: Minä ja Mortensen
Virallinen kevään alku, eli Perhomessut on käyty jälleen raidaamassa. Pitkään Tesoman jäähallissa järjestetyt ostosbakkanaalit oli siirretty nyt Ylöjärven liikuntahallin tiloihin. Messut ovat saavuttaneet Suomen mittakaavassa maksimaalisen kokonsa jo hyvän aikaa sitten, ja 
näytteílleasettajien määrä ei ole vaihdellut viime vuosina kovinkaan merkittävästi suuntaan tai toiseen. Niinpä uudet tilat eivät olleet sinänsä isommat. Käytössä oli edelleen kaksi hallia, joista toinen oli kahteen osaan jakautunut. Markkinapuolella oli kauppojen kojut, toisen heittoaltaan viereen oli kasattu testivapoja ja toinen puoli oli tapahtuma-alue, jossa oli sidontapöydät sun muut. Täällä pidettiin myös heittonäytökset, joista pääsinkin paria seuraamaan. Antti Guttorm veti muutaman siivun, ja Scott Mackenzien näytöstä tuli myös seurattua.
Muuta ohjelmaa löytyi tuttuun tapaan. Heittonäytöksistä oli tasatunnein, mutta yhtään yleisöluentoa ei lauantaina ainakaan meidän paikalla ollessa taidettu järjestää, mikä on sääli, sillä Charles Jardinen höpinät järvikalastuksesta olivat viime vuonna erittäin mielenkiintoista kuultavaa. Pääsin kuitenkin jälleen kättelemään Huopeen miesten lempilohiäijää, eli Henrik Mortensenia. Keskustelimme ihan mielenkiintoisia pinturikalastuksesta, tulipa muutama hyvä vinkkikin. Henrikin mielestä joka joella on oma parhaiten toimiva tehovärinsä. Esimerkkeinä mainitsi, että Gaulalla toimivat vihreät pinturit, kun taas Repparilla hänellä ovat valkoiset olleet parhaita. Ideamylly lähti pyörimään välittömästi, ja ensi kesänä Repparilla tarvinne uitella vaalearunkoista Pomperoa harmaalla häkilällä.
Scott Mackenzie vetää heittonäytöstä. Kuvat ovat kamalia, kittilinssin valovoima ei oikein riittänyt hallin valoissa. Pahoittelen.
Toinen heittoallas oli huippulisäys, ja vapojen hetkuttelu oli entistä helpompaa. Itse testailin hieman Temple Fork Outfitterssin paljon kehuttuja vapoja. Kuutosluokan streamer- ja lohipinturivapaa olen himoinnut jo hyvän aikaa, joten kyseistä luokkaa tuli testailtua. Finesse oli hieno vapa, mutta vähän turhankin löysä meikäläisen rempovalle heittotyylille. TiCr olikin jo paljon paremmin käteen sopiva, ja vaikutti varsin mukavalta kompromissilta jäykkyyden ja keveyden suhteen. Pari hunttia näin hyvästä vavasta ei ole paha hinta. Myös Vissun GTFourfouria heiluttelin, ja tykkäsin vavasta todella paljon. Messualessa olisi saanut 199€, mutta kun budjettiin sain riivittyä kasaan vajaan satasen myymällä vanhoja kahluutakkeja ja DVD:tä, niin minkäs teet.
Markkinatunnelmaa messuhallista.
Lisää messumeininkiä, etualalla Eumerin iso osasto.
Tärkeimmät messuostokset sain kuitenkin suoritettua. Kahluukengiksi löytyi Visionin Flywaterit kuudella kympillä. Tämä olikin ykköshankinta, sillä vanhat kengät ovat todellakin kulutettu loppuun. Kerrankin voin sanoa, että todella tarvitsin jotain perhokalastusostosta, enkä vain halunnut jotain melkein tarpeellista tavaraa. Lisäksi löytyi pomperosatula ja muutama koukkupaketti. Aika tosiaan loppui vähän kesken, tosin budjettiakaan ei enää paljon ollut käytettävissä. Vähän laihanlaiseksi noin tarvikepuolella jäi tämän vuoden keikka, mutta muuten messuilla oli taas erittäin mukava käydä. Yksi asia vain jäi harmittamaa: en muistanut vieläkään Henrikiltä kysyä, että kuinka monta ottoa siihen kolmannen DVD:n, eli Cracking the Coden, alkujuontoon oikein tarvittiin! Jo toinen vuosi peräjälkeen, kun Samuli on tämän tehtävän minulle antanut, mutta niin vaan taas kävi. Pitää herra Tursaan itse tulla suorittamaan tämä uroteko ensi vuonna.
Tämän vuoden messuostokset eivät olleet mitenkään valtavat, mutta sitäkin tarpeellisemmat.
Uudet Vissut ja huolella käytetyt Simmsit. Uhosin siirtyväni kumiaikaan seuraavalla kahluukenkäostoksellani, mutta noita huopia vain saa nyt niin vastustamattoman halvalla, kun ovat poistumassa valikoimista, kuulemma.
Thumbs up, mister Mortensen! Olihan se fanikuva pakko päästä nappaamaan. Lupsakka kaveri Henrikki kyllä on, jaksaa dorkien fanipoikienkin kanssa jauhaa. Joskus pitäis päästä ölppöselle herran kanssa, voisi kuulla hyvää legendaa. Kuva Jari Senbom.