Kevättä rinnassa 2010
Meidän piti Jarin kanssa lähteä maanantaina kalalle, suuntana oli Kokemäenjoki ja tavoitteena meritaimen. Tiedote jokirannasta kuitenkin kertoi, että tulva on alkanut ja vettä huilaa joessa liikaa. Virtaus on valtava ja vesi sameaa, ei oikein paras mahdollinen tilanne. Pyörittelimme hetken ajatusta käydä myös merellä, mutta tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että parempi odotella pari viikkoa. No, Jari soitti minulle maanantaiaamuna , että oli sittenkin päättänyt lähteä merelle tarkistamaan tilanteen. Aamuhorkassani en osannut ajatella muuta kuin tulevan päivän velvoitteita, joten en lähtenyt mukaan. Jäässä olivat paikat olleet ja mies palannut kotiin jo puolen päivän kieppeillä, eli paljon en menettänyt, vaikka mukaan en lähtenyt, mutta jäipä kuitenkin harmittamaan. Vielä kun Lauri kehuskeli tekstarissa onnistuneella sumarireissulla, oli polte onkimaan kova.
Lähdin sammuttamaan pahimpia poltteita pienellä sidontasessiolla. Kärkeensä täräytin pari liitsiä ja zonkeria. Olin pk.netissä lueskellut puppelihenkisen pään tekemisestä dubbauslenkin avulla. Päätin koestaa tekniikkaa ja testailla eri materiaaleja. Marabou osoittautui varsin vattumaiseksi, jollei peräti mahdottomaksi saada kunnolla lenkkiin. Höytyvät vain jäivät kiinni tuskan hiestä kostuneisiin sormiin. Lopulta parhaaksi materiaaliksi osoittautui zonkersuikaleesta leikattu jänis, joka sekin tahtoi kökkööntyä ikävästi, eikä muodostanut kaunista, tasaista päätä. Suuremmalla materiaalimäärällä olisi päästä saanut varmasti tasaisemman, mutta silloin myös koko olisi kasvanut turhan isoksi. Harjoitukset siis jatkuvat.
Pupujussin zonkerversio. Selkä on minkkizonkkeria, joka on minulle uusi materiaali. Aluskarvoitus on tiheää ja melko jäykkää, sen seasta pistä esiin pidempiä tuulikarvoja. Uittotestejä ei ole vielä tehty.
Tämän jälkeen väänsin parit haukiperhot. Lenkkitekniikasta innostuneena päätin koittaa myös haukiperhon tekoa ketunkarvasta. Kunnon rautalankalenkki ja XXXL-kettua. Ajatus oli tehdä perhosta hieman ilmavampi, mutta samalla hahmokas. Profiilia kyllä tuli, mutta ilmavuutta ei niin paljon. Onnituin laittamaan liikaa kettua perhoon, tämä on varmasti melkoisen kettumainen heitettävä. Lisäksi tämä perho jäi selvästi kaipaamaan epoksipäätä ja silmiä. Kai se on opeteltava niilläkin liimoilla lutraamaan.
Mustaoranssi kettuhässäkkä. Pyrstössä on häkilänsulkien lisäksi muutama strutsin siikanen tuomassa eloa.
Session päätteeksi kietaisin yhden valkopinkin HD:n. Tämä väri on ollut papukaijan ohella toimivin. Kirkkaat värit ovat muutenkin pelittäneet hyvin, varsinkin Porin alueen hieman värjäytyneemmässä vedessä. Tummia värejä en ole jostain syystä koskaan saanut toimimaan, kirkkaassa tai värjäytyneessä vedessä. Ehkäpä siksi ovat saaneet myös vähän peliaikaa, joten noidankehä on valmis.
Valkopinkki HD odottamassa kuumavesikäsittelyyn pääsyä.
Jo vedessä ja kalan suussakin käynyt papukaija HD. Valitan kehnoja kuvia, en ole rakentanut kunnolista (tai edes auttavaa) kotistudiota perhojen kuvaukseen.
Haukikausi on onneksi jo ihan ovella, pääsee taas testaamaan uusia ehdokkaita. Kädet täräjävät jo odotuksesta. Koitin helpotukseksi katsella nettivideoita, mutta eipä tämä ainakaan vähentänyt vapinaa.